Suomi nousi ylös 1990-luvun alun lamasta kokonaan toisella taloudellisella rakenteella kuin mitä se vielä 1980-luvulla oli ollut.
Taloutta ei nostanut pelkästään kansainvälinen suhdannenousu tai markan heikkenemisen palauttama kilpailukyky.
Tärkeintä oli se, mitä yrityskentän sisällä tehtiin. Tuottavuus teollisuudessa ja yksityisissä palveluissa kohosi muutamassa vuodessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen.
Siitä alkoi pitkä nousukausi, jota edes kansainvälinen taantuma 2000-luvun alussa ei pahemmin häirinnyt. Tämä oli ICT-sektorin kulta-aikaa. Myös Oulun seutu monipuolistui ja vaurastui.
Nokian kasvu ja sen valtava koko pienessä maassa antoivat petollisen hyvän kuvan Suomen talouden vahvuudesta.
Sekä julkisen sektorin että kotitalouksien tulo-odotukset viritettiin tasoille, jotka sitten taantuman tultua osoittautuivat epärealistisiksi.
Nousukausi olisi ennen pitkää joka tapauksessa päättynyt.
Jos vuosien 2006–2008 huuma olisi jatkunut muutaman vuoden lisää, edessä olisi ollut ylikuumeneminen, ylivelkaantuminen ja omaisuushintakupla. Siihenhän nousukaudet usein päättyvät.
Niin pitkälle emme ehtineet. Nousukausi katkesi Lehman Brothersin konkurssiin. Kilpailukykymme annoimme kuitenkin viime metreillä heikentyä.
Vaikka Nokia-toimialan kutistuminen vaikutti merkittävästi tulopohjan supistumiseen Suomessa, sen merkitystä vaurauden luojana ei pidä vähätellä.
Suomalaiset rahastivat kymmeniä miljardeja euroja myydessään Nokian osakkeet ulkomaisille sijoittajille aikana, jolloin niiden hinta oli korkeimmillaan.
Valtio ja kunnat saivat useiden vuosien ajan verotuloja paljon enemmän kuin osattiin odottaa.
Sitä paitsi Nokia on edelleen Suomessa ja voi hyvin.
Nokian myötä maahan syntyi valtava määrä monikäyttöistä osaamispääomaa, jonka pohjalle on rakentunut ja rakentuu koko ajan uutta liiketoimintaa. Tämä on mahdollisuus Suomelle ja erityisesti sellaisille osaamisintensiivisille alueille, kuten Oulun seudulle.
On turha odottaa, että Suomeen syntyisi uusi Nokia, joka ilmiönä oli poikkeuksellinen koko Euroopankin mittakaavassa.
Sitäkin tärkeämpää on se, että meille syntyy uusia kasvuyrityksiä ja että jo toimivat yritykset menestyvät ja kasvavat. Siihen tarvitaan suotuisa kasvupohja.
Talouden dynamiikkaa edistää se, että samalla alueella toimii paljon saman alan yrityksiä.
Vaikka yritykset periaatteessa kilpailevat keskenään, niiden kannattaa tehdä yhteistyötä silloin, kun tuotteet myydään maailmalle. Näin voidaan mennä mukaan isompiin hankkeisiin ja ottaa vastaan isompia tilauksia.
Lisäksi saman alan yritykset oppivat toinen toisiltaan. Osaaminen siirtyy yrityksestä toiseen, kun työntekijät vaihtavat työpaikkaa. Tämä nostaa tuotavuutta ja lisää palkanmaksuvaraa. Yrityksessä pitempään toimineet työntekijät jättävät firman perustaakseen omia yrityksiään.
Näin toimii Piilaakso. Miksipä ei myös Oulun seutu?
Verkostomaisesti toimiva klusteri luo kysyntää paitsi liike-elämän palveluille, kuten laki- ja tilitoimistoille, myös ravintola-, liikunta- ja kulttuuripalveluille.
Yhdysvalloissa on laskettu, että yhden korkean teknologian asiantuntijan palkkaaminen synnyttää kaksi korkeampaa koulutusta edellyttävää työpaikkaa ja kolme vähäisemmän ammattitaidon työpaikkaa.
Tällainen ekosysteemi ei toimi ilman tiivistä yhteistyötä yritysten, kaupungin ja alueen oppilaitosten välillä.
Mutta kaupungilla on tässä muukin kuin elinkeinopoliittinen rooli.
Tutkimusten mukaan luovilla aloilla, mihin korkean teknologian yrityksetkin luetaan, työpaikat seuraavat ihmisiä eikä päinvastoin.
Luovien alojen työntekijät muuttavat sinne, missä on paljon erilaisia viihtyvyystekijöitä, kuten kulttuuria, ravintoloita, toreja ja rantabulevardeja ja hyvät joukkoliikenneyhteydet.
Houkuttelevuutta lisää se, että maankäyttöpolitiikalla rajoitetaan asuntojen hintojen nousua.
Juuri maankäytössä Oulu on onnistunut.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Kaikkialla on potentiaalisia asiakkaita, jotka tarvitsevat uusia tuotteita ja etsivät uusia ratkaisuja.
Digitalisaatio etenee vauhdilla suhdannetilanteesta riippumatta. Digitalisaatio tarkoitaa juuri sitä, että uusille ratkaisuille on olemassa suuri ja kasvava tarve.
Jossakin nämä uudet tuotteet ja ratkaisut lopulta kehitetään.
Miksipä sitten ei Oulussa?
Onhan sinne yliopiston ja juuri Nokian ansiosta on kertynyt valtavasti monikäyttöistä osaamista.
Antti Suvanto on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.