Alakoululaisten terveydenhuolto on jäänyt hunningolle. Koululääkärit ovat suuri harvinaisuus. Kouluterveydenhoitajia on, mutta esimerkiksi Lapin alakoululaiset eivät tapaa lainkaan kuraattoreita tai psykologeja. Säännöllisiä terveystarkastuksia ei tehdä suositusten mukaisesti.
Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän esitteli maanantaina Helsingissä, kuinka pienimmistä koululaisista nykyisin huolehditaan. Opetushallitus ja Stakes selvittivät alakoululaisten kouluhyvinvointia, terveyspalveluja, kodin ja koulun yhteistyötä sekä terveystiedon opetusta. Vastauksia tuli 1 400 koulusta.
Rimpelä nosti esille juhlapuheiden sankarin eli varhaisen puuttumisen. Tämä ei toteudu alakouluissa, sillä oppilashuollon väki ei riitä. Erityisen huolestuttava tilanne on Rimpelän mukaan Lapin läänissä, jossa peruspalvelut ovat muutenkin rapautuneet.
"Koululääkäri on harvinainen poikkeus, ja tämä on koko maan ongelma", Rimpelä sanoi.
Rimpelän mielestä paras apu pitäisi olla juuri pienimmillä koululaisilla. Nyt ongelmiin aletaan puuttua usein vasta yläkoulussa, kun lapset ovat kasvaneet ongelmineen isoiksi.
Samasta oli huolissaan myös kyselyn vastaanottanut opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.).
Opettajien alivoimapeliä
Koululääkärin erityisosaaminen olisi tarpeen muun muassa silloin, kun pohditaan lasten sijoittamista erityisopetukseen ja syitä oppimisongelmiin. Valtakunnallisten suositusten alle jäävät monessa koulussa myös muut oppilashuollon palvelut.
"Siksi opettajille ja rehtoreille kaatuu nyt se työ, mikä pitäisi tehdä moniammatillisesti ja yhdessä. Opettajan apuna pitäisi olla terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori ja lääkäri, ja tämän joukon täytyisi yhdessä huolehtia oppilaasta."
"Oppilashuollossa on nyt sama tilanne kuin jos jääkiekkomaajoukkueellamme olisi oma valmentaja ja manageri sekä maalivahdilla ja puolustajilla että hyökkääjillä eikä kukaan heistä keskustelisi keskenään. Tuskin tulisi mitaleja", MM-jääkiekkoa seurannut professori viittasi.
Työsuojelu ei suojele lasta
Alivoimapelin lisäksi ongelmana on, ettei yhteispeliä synny. Nyt oppilaan hyvinvointia säätelee kolme eri lakia, kun Rimpelän mukaan pitäisi olla yksi oppilashuoltolaki. Lakiviidakkoa Rimpelä syyttää siitä, miksi oppilaan hyvinvointi ei ajatella kouluissakaan kokonaisuutena.
Korjaamista Rimpelän kaipaisi mielestä myös työsuojelu. Kyselyssä moitittiin monen koulun ilmanvaihtoa, tilanpuutetta sekä meluisuutta. Lasten iltapäivälevottomuuteen ei aina tarvita apuun psykologia, vaan ilmanvaihtokin riittäisi.
"Perussyy on, ettei työsuojelu tunne lasten etua, vaikka he tarvitsisivat erityistä suojelua."
Lapset eivät voi valvoa työsuojelunsa toteutumista. Rimpelä ihmettelee, miksi vanhemmat ovat näissä kysymyksissä niin passiivisia, vaikka itse eivät suostuisi huonoissa työoloissa työskentelemään.
Varsinkin Etelä-Suomessa on kuitenkin paljon kouluja, joissa oppilashuollon palvelut pelaavat. Rimpelä korostaakin, että asiat voidaan nykyisinkin tehdä myös hyvin.