Limingan vedellä kastettu Aatos Elsilä täytti viikko sitten 90 vuotta. Kysyttäessä terveydentilaa konkari sanoo, että toistaiseksi ei vaivoja ole ollut, mitä nyt jalat ovat ruvenneet vähän temppuilemaan. Onneksi kipuja niissä ei sentään ole.
Pitkän iän salaisuudesta puhuttaessa Elsilä kertoo uskoneensa aina ulkoilun ja työn tekemisen tärkeyteen.
Ennen eläkkeelle jäämistään 25 vuotta sitten Elsilä työskenteli Limingan kunnalliskodissa.
"Siellä asui mies, jolle piti järjestää säännöllisesti ulkotöitä. Hän näet pelkäsi, että muuten iskee huoneilmavelttous ja sehän taas tietäisi pöhötautia ja lorvikatarria. Ihan yliviisas mies", Elsilä lohkoo.
Ja säännöllinen kunnon ruoka on myös tärkeää. Sen Elsilä oppi jo varhain, ison maalaistalon lapsena kasvaessaan.
Työtä oli tietysti paljon ja lapsia perheessä yhdeksän.
"Ei meille ehditty mitään erityisvälipaloja -tai ruokia laittamaan. Ruokaa oli tarjolla kolmesti päivässä ja jollei ruoka maittanut, sanottiin että syö seuraavan aterian aikana."
Kun päivänsankari vietti syntymäpäiväjuhliaan Liminganlahden luontokeskuksessa 140 juhlavieraan kera, sai hän lahjan, joka antanee myös viitteen, mistä korkea ikä on kotoisin. Mies näyttää saamaansa taulua, jossa lukee
"Maailman positiivisin tyyppi". Huumorin kukkaa kannattaa viljellä.
Elsilä on asunut lähes koko elämänsä Ala-Temmeksellä, mutta muutti kolmetoista vuotta sitten vaimonsa kanssa rivitaloasuntoon Limingan keskustaan.
Emäntänsä mies löysi itselleen sotien jälkeen Tyrnävältä. Vihille pariskunta meni vuonna 1947.
Perheen perustamisen jälkeen piti ottaa töitä mitä löysi ja Elsilä pestautui Limingan kunnalliskodin palvelukseen autonkuljettajaksi.
"Kun en ollut käynyt kuin rippikoulun", mies heittää pilke silmäkulmassaan.
Kunnan palveluksessa hän työskenteli eläkeikäänsä saakka. Yhä Elsilä "menee töihin" lähes päivittäin.
"Niin, eihän se ole kotona kuin ruoka-aikana ja yöaikaan", vaimo vitsailee vieressä.
"No kun tulee tilauksia kaiken aikaa", mies selittää. Elsilällä on nimittäin pieni puuverstas, jossa hän nikkaroi monenlaista.
Niin hän on aina tehnyt, mutta varsinkin nyt eläkevuosinaan. Elsilän käsissä syntyvät niin koriste- kuin käyttöesineetkin.
Elsilä on sitä sukupolvea, jonka aikana maailma on muuttunut paljon. Tekninen kehitys on ollut päätä huimaavaa.
"Risukarhista on siirrytty nykyaikaisiin monitoimilaitteisiin, jotka kyntävät, kylvävät ja laittavat lannat maahan yhtä aikaa. Kideradioista on siirrytty tietokoneaikaan."
Ihan kaikki vempaimet eivät kuitenkaan saa Elsilää innostumaan. "Tuo digipoksi on kyllä viheliäisin laite, mitä on keksitty", hän nauraa.
Elsilöiden kodin seinää koristavat Aatos Elsilän saamat lukuisat kunniakirjat. Kunniamerkit on koottu kauniiseen tauluun. Ne kertovat että mies on ehtinyt olla monessa mukana.
Joukossa on muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan II luokan mitali, vuonna 1945 kenraalimajuri Ernst Ruben Laguksen myöntämä Panssaridivisioonan risti, Suomen Sotaveteraaniliiton kultainen ansiomerkki, Suomen Kunnallisliiton kultainen ansiomerkki ja Maatalousseurojen Keskusliiton pronssinen ansiomerkki.
Sotaveteraaniyhdistyksessä Elsilä on tehnyt ansiokasta työtä veteraanien asian eteen.
"Meitä oli viisi veljestä rintamalla ja kaikki selvisimme takaisin kotiin, vaikkakin vanhimman veljen jalka vaurioitui Raatteen tiellä". Samalla hän kaivaa esiin vanhan, vuonna 1941 veljelleen kirjoittamansa kirjeen "täältä" eli sieltä jostain. Paikkakuntaa, jossa sotilas oli, ei saanut kirjeessä ilmaista.
Elsilän harras toive 90-vuotissyntymäpäivillä oli kuulla vanha sota-ajan kappale Karjalan Katjuska.
Monien mutkien takaa kappale löytyi, ja sen esitti sankarille Temmeksen Korsukuoro.
"Kyllä siinä tippa tuli silmään. Niin, sota vei elämästäni viisi vuotta, mutta antoi kymmenen takaisin", Elsilä sanoo korkeaan ikäänsä viitaten.