Saksan liittokanslerin Angela Merkelin EU-linjapuheen tyyli ja optimistinen asenne yllättivät positiivisesti. Päätavoite eli perustuslain herättäminen henkiin on erittäin vaativa, mutta ei mahdoton tehtävä.
Liittokansleri Angela Merkelin Euroopan parlamentissa keskiviikkona pitävä linjapuhe oli sellainen, jollaista myös Suomen kaudella kaivattiin mutta jota ei koskaan kuultu. Vastaavassa tilaisuudessa Matti Vanhanen tyytyi lähinnä asialistan ja Suomen asettamien tavoitteiden esittelyyn, ja samalla tyylillä suomalaiset toimivat läpi puheenjohtajakauden. Merkel liikkui suoraan eurooppalaisuuden ytimessä, arvoissa ja merkityksissä ja teki sen hyvin uskottavasti.
Tämä ei vielä todista mitään siitä, millaisia tuloksia Saksan puheenjohtajuuskaudella saadaan aikaan. Mutta tosiasia on, että EU:n vetäminen ei voi olla pelkkää asioiden hallinnointia. Tarvitaan myös vahvaa visiota siitä, miksi näitä asioita tavoitellaan.
Toinenkin ero Suomen kauteen tuli heti tällä viikolla näkyville. Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice lensi Berliiniin keskustelemaan Lähi-idästä. Suomen puheenjohtajuutta ei Yhdysvalloissa katsottu korkean tason vierailun arvoiseksi.
Merkelin puheen avainsana oli eurooppalainen suvaitsevaisuus, ja sen hän kytki myös tarpeeseen pystyä uudistamaan unionin säännöt ajan tasalle. Jos niin ei tehdä, EU ei myöskään pysty enää laajentumaan eikä tekemään välttämättömiä päätöksiä.
Perustuslakisopimuksen uudistus- ja läpivientisuunnitelman pitäisi Merkelin mukaan olla valmisteltu kesäkuun huippukokoukseen mennessä. Lopullisesti olisi valmista jo keväällä 2009, jolloin pidetään seuraavat europarlamentin vaalit. Se on hyvin haastava aikataulu.
Merkel perusteli laajasti tarvetta päästä eteenpäin nykyisestä umpikujasta. Hänen puheestaan ei silti löydy konkreettista vastausta siihen, mitä varsinaisesti pitäisi tehdä. Vetoaminen Euroopan perusideaan on paikallaan, mutta ajatusten vieminen politiikan todellisuuteen on asia erikseen. Merkelin mukaan uusi perustuslaki tarvitaan yksin jo siitä syystä, että sen myötä EU:lle saataisiin oma ulkoministeri. Tällainen perustelu saattaa toimia politiikan ylätasolla, mutta kansalaisten mielissä ovat aivan toisenlaiset asiat.
Lisäksi Merkeliltä puuttuu kaksi tärkeää keskustelukumppania tässä vaiheessa. Ranskassa pidetään presidentinvaalit huhtikuussa, ja Ranskan asenteet EU:n perustuslaista ovat jäissä ainakin vaaleihin asti, ehkä niiden jälkeenkin. Merkelin mahdollisuudet ovat todennäköisesti suuremmat, jos Ranskan peräsimeen päätyy sosialistien ehdokas Segolene Royal. Hän on jo ehtinyt luvata, että perustuslaista järjestetään uusi kansanäänestys 2009. Oikeiston ehdokas Nicolas Sarkozy ei sellaista halua.
Britanniassa pääministeri Tony Blair siirtyy syrjään viimeistään ensi kesänä. Mutta pääministeristä riippumatta on vain pieni todennäköisyys sille, että britit hyväksyisivät mitään sopimuksia. Merkelin mahdollisuuksia lisää se, että maaliskuulle osuu EU:n 50-vuotispäivä. Se tarjoaa mainion ylimääräisen tilaisuuden pohtia unionin tulevaisuutta.
Saksa aikoo jatkaa Suomelta kesken jääneitä energia- ja kumppanuusneuvotteluja Venäjän kanssa. Jos ja kun niissä päästään liikkeelle, Suomen kauden yritykset unohtuvat nopeasti ja kunnia menee Saksalle. Se ei kuitenkaan haittaa. Tärkeintä on, että tuloksia tulee.