Suomessa on sisäpoliittisista syistä väännetty pitkään kättä Kreikalle annettavien lainatakuiden vakuuksista. Kysymys on kovin toisarvoinen ja vie huomion pois Euroopassa käytävästä keskustelusta, millä keinoilla valtiontalouksien ylivelkaantumisesta johtuvasta kriisistä saataisiin pitävä ote.
Tällä viikolla päähuomion on vienyt EU:n veturien eli Saksan ja Ranskan johtajien tapaaminen. Liittokansleri Angela Merkel ja presidentti Nicolas Sarkozy ehdottivat velkakriisin lääkkeeksi yhteistä eurooppalaista taloushallintoa. Se voisi merkitä jo esimerkiksi verotuksen yhtenäistämistä ja jäsenmaiden budjettikurin tiukkaa valvontaa perustuslakiin kirjattavan velkakaton avulla.
Markkinat odottivat Merkeliltä ja Sarkozylta eniten vihreää valoa eurobondeille, mutta sitä ei Saksan vastustuksen vuoksi ainakaan vielä tullut. Eurobondi on valtionlaina, jonka euroalueen jäsen ottaisi ja jolla olisi kaikkien euromaiden yhteistakaus. Eurobondi alentaisi heikoimmilta jäseniltä vaadittavaa korkoa ja suojaisi niitä paremmin markkinahyökkäyksiltä.
Saksan tavoin Suomi suhtautuu eurobondeihin varauksellisesti. Valtiontaloutensa kunnolla hoitavalta valtiolta onkin vaikea edellyttää, että se auttaisi löysäkätisempiä tukemalla niiden holtitonta velkaantumista. Jos ja kun velkakriisi kuitenkin jatkuu ja syvenee, eurobondi-idea voi osoittautua ainoaksi jäljellä olevaksi keinoksi.
Eurobondijärjestelmää olisi kuitenkin turha ottaa käyttöön ennen kuin sille olisi edellytykset eli ennen kuin euroalueen taloudellinen yhdentyminen olisi viety nykyistä paljon pidemmälle. Nyt euroalueen eritahtisia talouksia sitoo yhteen vain yhteinen rahapolitiikka kun taas yhteistä talouspolitiikkaa ei juuri ole. Edes sen alkeista eli talous- ja kasvusopimuksen ehdoista ei ole pidetty kiinni.
Suomen hallitus on ottanut kovin varovaisesti kantaa Saksan ja Ranskan johtajien esityksiin. Kylmä fakta silti on, että EU:n veturimaat sanelevat pitkälle unionin sen, mihin suuntaan unionia viedään. Tällä hetkellä asialistan ykkösaihe on euroalueen taloudellinen yhdentyminen. Kun ja jos euroalue halutaan pelastaa velkakriisin syövereistä, yhdentymistä on pakko tiivistää. Se tarkoittaa Suomenkin aktiivista osallistumista olennaiseen Eurooppa-keskusteluun. Turhanaikainen kinastelu Kreikka-takuista ei ole sellaista.
Yhdentyminen on ottanut parin viime viikon aikana jo ottanut pitkän ja vähän huomatun askeleen, kun Euroopan keskuspankki on painanut vaaravyöhykkeessä olevien Espanjan ja Italian korkoja alaspäin ostamalla niiden lainapapereita jälkimarkkinoilta kymmenien miljardien eurojen edestä.
Osana EKP-järjestelmää Suomen Pankkikin on sijoittanut papereihin rutkasti rahaa, ilman että siitä on Suomessa sen kummemmin keskusteltu. Sitäkin enemmän on paasattu Kreikan kanssa neuvotelluista vakuuksista. Ensi viikolla saadaan selkoa siihen, miten muut euromaat suhtautuvat tähän järjestelyyn, joka vaikuttaa enemmänkin silmänkääntötempulta.