Elinvoima keskittyy ja innovaatiot syntyvät Oulun kaltaisissa osaamis-keskittymissä.
Valtiovallan pitäisi kaikin keinoin edistää kaupunkien kehittymistä. Niitä ja muita alueita ei pidä silti asettaa vastakkain.
Kaupungistuminen on maailmanlaajuisesti kasvava megatrendi. Suomi ei ole tästä kehityksestä sivussa, vaan kaupungistuminen jatkuu meilläkin kiihtyvällä vauhdilla.
Kaupungistuminen on valtavirtaa, ja siksi tutkainta vastaan on turha potkia. Kehitystä on kuitenkin mahdollista ohjata, edistää ja hallita samalla kuin minimoida haittoja, kunhan kaupunkipolitiikan tarpeet tunnistetaan ja tunnustetaan.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK esitti keskiviikkona kaupunkien kasvusta kertovan raportin yhteydessä, että kaupunkipolitiikka otettaisiin seuraavan hallituksen kärkihankkeeksi. Tämä on järkevä ehdotus, sillä kaupunkipolitiikka ja kaupunkien kuunteleminen ovat loistaneet poissaolollaan kärkihankkeissa.
Suurimmissa kaupungeissa on esitetty sote-uudistuksesta myös perusteltua kritiikkiä, jolta hallitus on sulkenut korvansa. Toimivan kaupunkipolitiikan tarpeellisuus korostuu etenkin olosuhteissa, joissa iso osa kuntien päätösvallasta on siirtymässä maakunnille.
Suomessa on totuttu hokemaan, että koko maa on pidettävä asuttuna. Väestö- ja ikärakennekartat kuitenkin kertovat valitettavasti, että väittämälle ei ole ollut perusteita enää pitkään aikaan.
Todellisuutta pitääkin uskaltaa katsoa silmiin eikä hämärtää tilannekuvaa poliittisilla iskulauseilla. Maaltapako jatkuu, mutta se on muuttanut muotoaan niin, että suurimpiin ja elinvoimaisimpiin kasvukeskuksiin muutetaan myös pienistä ja keskisuurista kaupungeista.
Kaupungistumisessa on Suomessa todennäköisesti nähty vasta ensiaskeleet. Satoja muuttokuormia lastataan ja puretaan tulevanakin viikonloppuna, kun ihmiset muuttavat parempien opiskelu- ja työmahdollisuuksien ja tulevaisuudenodotusten perässä kaupunkikeskuksiin.
EK:n raportissa kaupunkitutkija Osmo Soininvaara tähdentää aiheellisesti, että korkeaa osaamista ja elinkeinojen kasvua on tuettava kaikissa yliopistokaupungeissa, ettei käy niin, että jäljellä on vain yksi menestyvä kaupunkikeskus. Toinen kirjoittaja, MTK:n entinen puheenjohtaja Esa Härmälä muistuttaa, että nyt väkeään menettävät pienet ja keskisuuret kaupungit on nostettava aluepolitiikan keskiöön ja että maaseudun arvoketjusta on pidettävä huolta.
Elinvoima ja uudet innovaatiot syntyvät pääosin kaupunkien osaamiskeskittymissä. Pääkaupunkiseudun ohella suuret yliopistokaupungit ovat muuttajia kerääviä vetonauloja.
Kaupunkipolitiikan aluepolitiikassa on muistettava Oulun kaltaiset innovaatiokeskittymät niin, ettei huomio ole vain Helsinki–Tampere–Turku-kolmiossa. Kaupungeissa on eroja, ja siksi myös ratkaisut voivat olla erilaisia.
Työhön, asumiseen ja elämäntapaan liittyvä moninaisuus, sujuvat ja nopeat liikenneyhteydet sekä kansainvälistyminen ovat joka tapauksessa kaupungistumisen kantovoimaa ja tulevaisuuden näköalaa.
Menestyvät kaupunkiseudut säteilevät laajasti ympäröiviin maakuntiin. Niitä ei pidä asettaa vastakkain, sillä molempia tarvitaan.