Oululainen Eero Kaisto pakkaa teroittimen, kyniä, kumeja ja viivottimia penaaliin. Kaikki ovat aivan uusia: ne on ostettu odottamaan koulun alkua. Penaali puolestaan saa paikkansa tuliterästä koulurepusta. Vihreä ja hieman maastokuosinen reppu ei löytynyt aivan helposti, mutta on kantajalleen mieluinen. "Se on vielä vähän iso", Eero tuumaa. Repun kanssa alkaa huomenna keskiviikkona koulutie Oulujoen koulun ensimmäiseltä luokalta.
"Pikkuisen jännittää", miettii Eero kouluun menosta. Kymmenestä luokkakaveristaan hän tuntee ennalta yhden pojan. Tutustumispäivänä keväällä hän tapasi tulevan opettajansa, joka vaikutti mukavalta.
Vanhemmat Antti ja Eeva Kaisto arvelevat, että heitä kouluun lähteminen jännittää ehkä enemmän kuin Eeroa. "Kuitenkin ensimmäinen lapsi lähtee kouluun", sanoo Eeva Kaisto. Vanhemmat ovat järjestäneet kesälomat niin, että aluksi molemmat ovat kotona lapsen tullessa koulusta. Töiden alkaessa ei tyhjään kotiin tarvitse tulla joka päivä, vaan koulun jälkeen ohjelmassa on iltapäiväkerho.
Koulun alkamiseen ja sen tuomaan muutokseen on perheessä valmistauduttu pikkuhiljaa. Kesän loppuessa etusijalla ovat kuitenkin olleet kesän riemut. "On harjoiteltu oven avaamista, avaimen säilyttämistä, omista tavaroista huolehtimista ja aamupalan ja välipalan laittoa", sanoo Antti Kaisto.
Myös itsenäistä kulkemista, tekemistä ja omin päin olemista on harjoiteltu, jotta muutos ei tule aivan yllättäen. Erityisesti koulun alkua silmällä pitäen itsenäistä toimintaa ei ole opeteltu, vaan muutenkin ikään kuuluvana asiana. Myös kännykkä ja oma rannekello on ekaluokkalaiselle ostettu. "Että tietää, milloin koulu loppuu", sanoo Eero.
Koulumatka ei Eerolla tule olemaan pitkä. Muutaman sadan metrin koulumatkaa hän on harjoitellut jo käymällä koulun pihalla pelaamassa jalkapalloa ja leikkimässä. Samalla koulurakennuksen ympäristökin on tullut tutuksi.
Koulumatka taittuu kävellen. "Koululla on suositus, että ekaluokkalaiset tulevat kouluun kävellen", sanoo Eeva Kaisto. Ensimmäisenä koulupäivänä saattelemaan lähtee todennäköisesti koko perhe. Koulun päätyttyä käydään tutustumassa ja ilmoittautumassa iltapäiväkerhoon.
"Eskari ei jännittänyt yhtään ja aikaisemmin olin päiväkodissa", sanoo Eero. Koulun alkaminen on Kaistojen mielestä silti suurempi asia kuin eskarin alkaminen. Antin mielestä eniten huolettaa lapsen yksin oleminen ja se, muistaako hän mennä kouluun omia aikojaan. Hänen mukaansa eskarissa koko ajan joku katsoo vähän tarkemmin lasten perään, mutta koulussa on osattava huolehtia tavaroistaan ja mennä paikkoihin jo itsenäisemmin.
"Eskarin päättäneet kummasti kyllä kesän aikana kasvavat", sanoo Antti Kaisto. Koulutielle esikoinen lähetetäänkin luottavaisin mielin.
Oppimiseen liittyvät asiat eivät vanhempia niinkään mietitytä, mutta enemmänkin kavereiden löytyminen. Vanhoja päiväkotikavereita ei ole tulossa samalle luokalle.
"Eero on sosiaalinen ja oppinut tulemaan toisten kanssa toimeen päiväkodin ja harrastusten kautta. Ystäviä löytyy, kun avaa suunsa ja uskaltaa mennä toisten kanssa puhumaan", miettii Antti Kaisto.