Odotin kassajonossa vuoroani seuraten edelläni olevien kahden pikkulapsen toimia. Rohkeampi rimpuili ja kiemurteli sydämensä kyllyydestä jonoja erottavilla kaiteilla. Ujompi piteli sievästi kaiteista kiinni ja yritti hillitä toisen temppuilua. En malttanut olla kehaisematta ”voimistelevan” lapsen notkeutta.
Kommentointini taustalla minulla oli ajatus rohkaista hillitympääkin lasta näyttämään taitojaan. Onnistuin sanavalinnassani ja toinenkin lapsi päästi itsensä irti aloittaen kaidekiemurtelun. Parilla kivalla sanalla huomion hänenkin taidonnäytteensä. Hymyilevä katse jonka häneltä sain, oli täynnä riemua ja ylpeyttä. Vaatimattomalla vieraan ihmisen antamalla huomioimisella ja hyväksynnällä lapsi koki nousseensa rohkeamman temppuilijan kanssa samalle huomioiduksi tulemisen tasolle.
Perheet, työyhteisöt ja muut ihmissuhteet rakentuvat erialaisista yksilöistä. Jokaisella on tiedostamaton sisäinen tarve olla huomattu ja arvostettu omana itsenään omissa ja eteenkin toisten silmissä. Ulospäinsuuntautuneen ihmisen on helpompi saada toisten huomio osakseen. Hiljaisemman ja mietteliäämmän tilanne on toinen. Hän saattaa jäädä tahtomattaan jatkuvasti sivustakatsojaksi ja ”näkymättömäksi”.
Tällainen huomion saannin puute nakertaa ja heikentää itsetuntoa. Jokainen ihminen tarvitsee henkiseksi virran lähteekseen toisten ihmisten sanallista ja fyysistä läsnäoloa. Olemme toisillemme peilejä, joista tulkitsemme itseämme.
Tutkimukset ja käytäntö ovat osoittaneet miten jo pieni vauva traumatisoituu ja kehitys kärsii, ellei hän saa turvallisuutta tuovaa huomiota ja kosketuksen kautta tulevaa oman itsen määrittämiseen tarpeellista kokemusta.
Pienet sanat, kuten tervehdys, etunimen mainitseminen puhuteltaessa tai kuulumisten kysyminen läheiseltä, työkaverilta tai vähän oudommaltakin ihmiseltä, saattaa olla suuri asia hänen omanarvontunteelleen ja muiden joukkoon kuulumisen tunteeseen. Ihminen muistaa tällaisen kohtelun pitkään joko tiedostaen tai tiedostamattaan. On tärkeää kokea olevansa jonkin toisen huomioimisen arvoinen.
Terveystalon johtavan psykologin Tuija Turusen (Anna 18.6.2017) mukaan nähdyksi tulemattomuuden kokemus saattaa olla hyvinkin tuskallinen ja raateleva kokemus ihmisen henkiselle hyvinvoinnille missä elämän vaiheessa tahansa. Tällainen tilanne saattaa edesauttaa ihmisen omiin kykyihinsä luottamisen katoamisen. Yksikään ihminen ei saa olla toiselle ilmaa.
Sointu Veivo
HTM, KTM
Pudasjärvi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.