Juha Saarimäki on pitänyt talostaan huoltokirjaa siitä lähtien, kun hän reilut neljä vuotta sitten puolisoineen osti vanhan tiilitalon Tuusulasta. Vuonna 1976 rakennetun talon rakennuslupapaperit olivat tallella, mutta paljon muuta tietoa sen historiasta ei ostajalle ollutkaan.
Vuosien saatossa talon kunto oli päässyt retuperälle, paljolti edellisen omistajan rahapulan vuoksi. Saarimäki kävi tarpeellisten korjausten kimppuun ja ryhtyi myös kirjaamaan ne Omakotiliiton huoltokirjaan, joka joitakin vuosia sitten jaettiin liiton jäsenille jäsenlehden mukana. Nyt painos on päässyt loppumaan ja uutta vasta suunnitellaan.
-- Omakotiliiton huoltokirja on aika pelkistetty, monet asiat tulevat mukaan liitteinä, kertoo Saarimäki. Yksilöidympään huoltokirjamalliin voi huolto- ja remonttitietojen lisäksi kuulua myös öljyn- ja sähkönkulutuksen säännöllinen seuranta. Omia sähköisiä versioitaan tarjoavat Suomessa ainakin muutamat rakennus- ja isännöintialan yritykset.
Saarimäen mukaan huoltokirjasta on jo ollut selvää hyötyä esimerkiksi silloin, kun piha-aidan maalausta piti kohentaa. Tieto edelliskerralla käytetystä maalista löytyi huoltokirjasta -- muistiin tuskin olisi kannattanut luottaakaan.
-- Huoltokirjan arvo konkretisoituu selvimmin silloin, kun taloa myydään. Ostajalle on suuri hyöty siitä, että hän tietää, mitä talolle on tehty, sanoo Saarimäki.
Vanhan pientalon omistajaa ei kukaan velvoita pitämään huoltokirjaa. Uusien eli vuoden 2000 jälkeen rakennettujen talojen osalta laki puhuu käyttö- ja huolto-ohjeesta.