Sen ehkä tiedättekin, että Suomen ikärakenne on syynä jatkuvaan keskusteluun eläkeiästä. Mutta tiedättekö sen, että työmatkatapaturmat ovat etenkin iäkkäiden naisten ongelmia?
Entä sitä, että vaikka Suomen palkkaerot ovat pysyneet pieninä, palkansaajien tuntiansioiden mukaan keskipalkkaisten määrä on 20 vuoden aikana vähentynyt ja samaan aikaan iso- ja pienipalkkaisten määrä on lisääntynyt.
Entä miten ulkomaalaistaustaiset kokevat kysymyksen kuinka suomalaisiksi he tuntevat itsensä?
Suomen ikärakenteesta on keskusteltu pitkään, mutta vuosi 2008 oli historiallinen. Silloin 65 vuotta täyttäneiden määrä ylitti ensimmäistä kertaa Suomessa alle 15-vuotiaiden määrän. Yliaktuaari Markus Rapon mukaan onkin täysin mahdollista, ettei suhde palaudu koskaan takaisin.
Suomea uhkaakin terminä jo tutuksi tullut kestävyysvaje, joka tiivistettynä tarkoittaa sitä, että valtiontalouden menot uhkaavat kasvaa pysyvästi tuloja suuremmiksi.
Keskeinen syy tilanteeseen löytyy työttömyydestä. ”Jos vertailukohdaksi otetaan vuosi 1987, havaitaan, että Suomessa on koko 2000-luvun ollut 1,5–2-kertainen määrä työttömiä.”
Tilanteen karuus käy ilmi tilastoista. Vaikka Suomessa oli vuonna 2012 noin 20 000 työllistä enemmän kuin vuonna 1987, maassa oli samaan aikaan 133 000 työtöntä ja runsaat 300 000 eläkeläistä enemmän.
”Kun otetaan kaikki ei-työlliset ryhmät huomioon, niin vuoden 1987 ja 2012 välisenä aikana ”huoltavien” eli työllisten määrä on kasvanut 20 000 hengellä ja ”huollettavien” eli ei-työllisten määrä on noussut 468 000 hengellä.”
Eipä siis ihme, että keskustelut eläkeiän nostamisesta ovat jatkuvasti ajankohtaisia. Rapo huomauttaakin, että eläkeiän korottaminen voi olla edessä ennemmin tai myöhemmin, mutta pelkkä mekaaninen eläkeiän korottaminen ei sellaisenaan paranna taloudellista huoltosuhdetta ja työllisyyttä.
”Eläkeiän korotuksesta on hyötyä vain, jos ihmiset pystyvät tekemään työtä aikaisempaa iäkkäämpinä ja heille on työtä tarjolla.”
Lisäksi kaikkein paras lääke kestävyysvajeeseen on yksinkertainen: Työllisyyden parantaminen kaikissa työuran vaiheissa.
Mutta sitten sitä muuta. Miesten työmatkat ovat tutkitusti hieman pitempiä kuin naisten, mutta työmatkatapaturmia sattuu naisille huomattavasti useammin kuin miehille.
Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän myötä, mutta naisten riski on miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä ja 55–64 -vuotiaiden naisten riski on 2,5 -kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään.
Sekä miesten että naisten tapaturmista suurin osa tapahtuu jalan tai polkupyörällä liikuttaessa ja niistä seuraa keskimäärin yli kuukauden mittainen työkyvyttömyys.
Sananen myös palkoista. Jutun alussa kuvattu tilanne johtuu siitä, että Suomessa työt ovat viime vuosina keskittyneet enemmän palkkajakauman ääripäihin.
Palkansaajien määrä asiantuntijatehtävissä on lisääntynyt, keskipalkkaisten teollisuuden ja rakentamisen ammateissa toimivien määrä on vähentynyt ja lisää työntekijöitä on tullut palkkahaitarin alapäässä oleviin palveluammatteihin.
Lopuksi ulkomaalaistaustaiset. Heistä monet kokevat vaikeaksi yhdistää entisen kotimaansa kulttuurin ja suomalaisuuden. Tämän seurauksena on syytä jopa pohtia suomalaisuuden uudelleenmäärittelyä.
Kaikki edellä mainittu ja paljon muuta löytyy vasta ilmestyneestä Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksesta 2/2014.
Alaotsikon Rakenteet ja arki alle koottu kirjoituskokoelma tarjoaa tutkittua tietoa nyky- Suomesta. Julkaisuun tutustuminen kannattaa, jos sen jostakin vain saa käsiinsä.
Kolumni