Arktisen neuvoston alulle panema kansainvälinen yhteistyö Venäjällä olevien vanhojen torjunta-aineiden saamiseksi hallintaan sai tällä viikolla huomiota Suomessa, kun Suomen ympäristökeskus toi julkisuuteen havaintojaan.
Koko Venäjän alueella on arviolta 24 000 tonnia vanhentuneita, puutteellisesti varastoituja torjunta-aineita, joiden riskejä on sekä vaikea arvioida että vaikea torjua. Monet näistä aineista hajoavat hitaasti, voivat kulkeutua kauas alkuperäisestä lähteestään ja ovat hyvin pitkäaikainen ympäristöriski, joka koskettaa erityisesti herkkiä pohjoisia alueita.
Kysymyksessä on jälleen yksi seuraus Neuvostoliiton ja Venäjän talouden piittaamattomista toimintatavoista. Tässä tapauksessa on oikeutettua osoittaa syyttävällä sormella myös Venäjää, sillä sen hallitus ei ole tehnyt kaikkea voitavaansa korjatakseen asiat. Vallitsevista asenteista kertoo paljon se, ettei Venäjällä ole enää edes ympäristöministeriötä.
Kaikkein haitallisimpien kemikaalien, niin sanottujen POP-yhdisteiden (Persistent Organic Pollutants) tuomaa uhkaa on kansainvälisesti koetettu rajoittaa Tukholmassa runsas vuosi sitten solmitulla sopimuksella. Islanti, Norja ja Ruotsi ovat ehtineet jo ratifioida sen, Suomi tekee sen todennäköisesti syksyn mittaan. Venäjä puolestaan liittyi allekirjoittajamaihin vuotta myöhemmin kuin useimmat muut. Sopimus tulee voimaan kunhan 50 maata on sen ratifioinut. Japania lukuun ottamatta kaikki merkittävät maat ovat siihen jo allekirjoituksellaan sitoutuneet.
Haitallisten kemikaalien rajoitus on viime vuosien tärkeimpiä toteutuvia kansainvälisiä ympäristönsuojelusopimuksia. Se ei kuitenkaan vaikuta vanhoihin varastoihin. Venäjän tapauksessa torjunta-aineissa pätee sama kuin radioaktiivisissa jätteissä: asiat ovat päässeet siihen tilaan, ettei se ole enää vain Venäjän huoli, vaan vaikutus voi ulottua kauas. Kansainvälinen yhteistyö ja rahoitus on ainoa keino estää vielä nykyistä suurempia vahinkoja tapahtumasta.
Arktisen ympäristön tilasta ja siihen vaikuttavista uhkakuvista saadaan syksyn mittaan paljon uutta tietoa, kun Suomen puheenjohtajuuskausi arktisessa neuvostossa lähenee loppuaan ja uusia tieteellisiä raportteja julkistetaan.
Ratkaisevaksi kysymykseksi jää, paljonko tiedon taso vaikuttaa toimintaan. Torjunta-aineiden kaltaisten ympäristöriskien karsiminen on välttämätöntä, mutta ei ilmaista. Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen on jo aivan toisen suuruusluokan kysymys.
paakirjoitus@kaleva.fi