Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump ottaa virkansa vastaan runsaan kuukauden päästä. Se, millaista poliittista linjaa hän alkaa virassaan vetää, on ollut pitkälle arvailujen varassa.
Tuleva politiikka on nyt alkanut hahmottua sen kautta, millaisen joukkueen Trump ympärilleen kokoaa. Joukkue alkaa olla valmis. Vaikka vasta teot ratkaisevat, huolta valituista nimistä tunnetaan nyt muuallakin kuin Yhdysvalloissa.
Merkittävimmän valintansa Trump teki tiistaina, kun hän kertoi tulevan ulkoministerin nimen. Jos Yhdysvaltain senaatti ei heitä kapuloita rattaisiin, tehtävää alkaa hoitaa 64-vuotias öljy-yhtiö Exxonin toimitusjohtaja Rex Tillerson.
Tillersonin vahvuus on epäilemättä siinä, että hän on työssään kiertänyt maailmaa ja tavannut poliittisia johtajia. Näin hän on oppinut tuntemaan myös presidentti Vladimir Putinin. Tämä jopa palkitsi Tillersonin puolenkymmentä vuotta sitten Venäjän ystävyyden kunniamerkillä.
Kun myös Trump on osoittanut ymmärrystä Venäjää ja presidentti Putinin toimia kohtaan jopa Krimillä, edessä on ainakin hetkellinen suhteiden lämpiäminen. Tämä on periaatteessa myönteinen asia. Kyse on vain siitä, ketkä maksavat suhteiden lämpiämisen kustannukset.
Jos seurauksena on se, että Yhdysvallat alkaa katsoa läpi sormien Venäjän toimia Ukrainassa ja Syyriassa, on syytä isoon huoleen. Venäjälle ei pidä antaa signaalia siitä, että se pystyy seurauksitta sekaantumaan naapurimaidensa asioihin jopa sotilaallisesti. Kyse on lopulta monen eurooppalaisenkin maan turvallisuudesta.
Iso käytännön kysymys on se, pitävätkö Yhdysvallat ja EU voimassa Venäjään Ukrainan takia kohdistetut pakotteet. Saksan ja Ranskan johtajat ilmoittivat tiistaina, että EU:n on syytä jatkaa pakotteita tulevan tammikuun jälkeenkin. Kanta on johdonmukainen, koska Ukrainassa soditaan yhä.
Exxonissa Tillersonin kanta sanktioihin on ollut varauksellinen. Toisaalta häntä kuvataan persoonana pragmaattiseksi. Yhdysvaltain ulkoministerinä hänen päätehtävänään on toteuttaa maansa ulkopolitiikkaa eikä enää varjella Exxonin etua. Lopulta tässäkin asiassa ratkaisevat presidentti Trumpin kannat.
Maailmanlaajuisesti vieläkin merkittävämpiä voivat olla Trumpin linjaukset ympäristöpolitiikassa. Vaalikampanjan jälkeen hänen jyrkkä kantansa Pariisin ilmastosopimukseen on lientynyt. Tuleva presidentti on nyttemmin kertonut, että hänen kantansa sopimukseen on avoin ja että ihmisten toimien ja ilmaston lämpenemisen välillä ”voi olla jokin yhteys”.
Maan ympäristönsuojeluviraston EPA:n johtoon Trump kuitenkin nosti fossiilisten polttoaineiden puolustajaksi kuvatun Scott Pruittin. Erityistä bisnesvaistoa valinta ei osoittanut siinä mielessä, että pitkällä jaksolla fossiiliset polttoaineet ovat taantuvaa liiketoimintaa.
Kaikkiaan Trumpin koko kuvan tulevassa historiankirjoituksessa voi ratkaista muita asioita vahvemmin se, mitä hän tekee tai jättää tekemättä ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa.
Pääkirjoitus