Iin kouluissa aktivoidaan oppilaita liikkumaan myös liikuntatuntien ulkopuolella. Aseman koulun aktiiviset opettajat hommasivat 20 läskipyörää ja kasan aktiivirannekkeita koulujen yhteisomistukseen Liikkuva koulu -hankkeen kautta. Myös Iin kunta lähti tukemaan liikkumiseen kannustavaa hankintaa.
Idea pyöristä lähti liikkeelle koulunjohtaja Janne Puolitaipaleen omasta läskipyöräinnostuksesta. Hän huomauttaa, että kyse ei ole vain pyöristä tai rannekkeista, vaan siitä, mitä ne mahdollistavat.
– Tavoitteena on tehdä liikunnasta elämäntapa, palauttaa liikkumisen riemu osaksi lasten arkea, Puolitaival sanoo.
– Liikkuvan koulun idea on saada lapset liikkumaan myös liikuntatuntien ulkopuolella, luokanvalvoja ja liikunnan yhdysopettaja Marja Nousiainen täydentää.
Läskipyörillä liikutaan esimerkiksi välitunneilla ja taitetaan matka kirjastolle. Eritysen tärkeää on, että niillä pääsee liikkumaan luonnossa.
Puolitaipaleen mukaan liikkumisesta on valtavasti hyötyä perinteisen koulutyön sujuvuuden kannalta. Tunnilla jaksetaan keskittyä paremmin, kun istumisen välissä myös liikutaan. Mutta liikunta itsessäänkin kasvattaa, Puolitaipale huomauttaa:
– Siitä saa onnistumisen tunteita, se opettaa sosiaalisia taitoja ja luo ryhmähenkeä, Puolitaival luettelee ja kertoo esimerkin:
– Yhtenä päivänä lähdimme oppilaiden kanssa kymmenen kilometrin lenkille läskipyörillä. Eräs oppilas halusi luovuttaa jo ensimmäisen kilometrin kohdalla, mutta muiden kannustusten, ylävitosten ja tsemppien avulla hän jaksoi koko lenkin. Oppilas sai kokemuksen, että on voittanut itsensä.
Keinoja lasten ja nuorten liikuttamiseen tarvitaan kipeästi. Kansallisten liikuntatutkimusten mukaan lasten liikunta-aktiivisuus ja fyysinen toimintakyky ovat laskeneet hälyttävällä tavalla.
– Meillä on lapsia, jotka eivät pääse omin voimin ylös lattialta, Nousiainen sanoo.
Liikkuvalla koululla yritetään kannustaa etenkin niitä, joiden liikuntataidot ovat erityisen heikot.
– Koulun rooli on muuttumassa. Yhä enemmän on niitä perheitä, joiden lapset ovat vaarassa syrjäytyä. Koulun pitää pystyä pitämään kaikkia lapsia kiinni liikunnassa, Puolitaival sanoo.
Sitten on myös toinen ääripää: erittäin tavoitteellisesti urheilevat lapset ja nuoret. Päämäärätietoisessa aktiivisuudessakin on riskinsä.
Tuoreen pitkittäistutkimuksen mukaan liika kilpailu koululiikunnassa ja urheiluseuroissa voi tukahduttaa liikuntainnon. Moni nykyinen sohvaperuna onkin entinen junioriurheilija.
– Liikunnasta on tullut yksilöllistä ja tavoitteellista. Jos nuori treenaa vaikka viisi kertaa viikossa yhtä lajia, liikkumisesta tulee helposti hirveän yksipuolista, Puolitaival sanoo.
Opettajien mukaan läskipyörillä, talviliikuntapäivillä ja muilla liikunnallisilla yhteistempauksilla oppilaille annetaan se kokemus, että liikunta on myös mukavaa yhdessä tekemistä.
