Kiiminkiläisen Jylhän perheen toiveissa siintelee toisen moottorikelkan hankinta. Silloin koko perheen olisi mahdollista lähteä kelkkailemaan yhdessä.
"Nyt vaimo Päivi ajelee yksin tai naisporukassa, ja minä ajan yksin tai otan joskus Mikon tai Marin mukaan. Lapset tykkäisivät kyllä olla kyydissä enemmänkin", selittää Ari Jylhä.
Ari Jylhä muistelee hankkineensa ensimmäisen moottorikelkkansa 18-vuotiaana kotikaupungistaan Ylivieskasta, jonne kelkkamyyjä tuli Rovaniemeltä saakka. Siitä lähtien hän on kelkkaillut aktiivisesti joka talvi. Viime vuonna kilometrejä tuli mittariin noin 6 000, josta Päivi-vaimo ajoi pari tuhatta kilometriä.
Päivi Jylhä innostui moottorikelkkailusta miehensä kautta. Ensin hän istui kyydissä, mutta erinäisten kommelluksien jälkeen totesi Arille, ettei enää tämän kyytiin lähde. Hän haluaa ajaa itse.
Lapsia, 11-vuotiasta Mikkoa ja vuotta vanhempaa Maria, Ari Jylhä on kyydinnyt kelkan edessä sylissään, jotteivät nämä putoaisi töyssyssä sporttimallisen kelkan kyydistä.
"Pitäisi olla toinen retkikelkka, jossa voisi kuljettaa turvallisesti takana. Nyt lapset alkavat olla jo niin pitkiä, että eteenpäin joutuu kurkkimaan", nauraa Ari Jylhä.
Moottorikelkkailussa Ari Jylhää viehättää pääseminen irti arjesta. Myyntiedustajan työhuolet tippuvat äkkiä ajouran varteen. "Jos haluaa, voi ajella rauhallisesti ja pysähtyä laavupaikoille nuotiota pitämään. Toisaalta voi taas päästellä menemään reippaampaankin tahtiin. Moottorikelkalla myös pääsee paikkoihin, jonne ei muuten ikinä osuisi. Esimerkiksi matka Muoniosta Kilpisjärvelle erämaita pitkin oli ehdottomasti yksi kohokohta kelkkailijan elämässä", Ari Jylhä suitsuttaa.
Samaa mieltä on Päivi Jylhä.
"Kun ajaa, täytyy keskittyä vain siihen, muuta ei kärsi ajatella. Kai se on kuin terapiaa. Jokin ajamisessa viehättää, kun olen sitä harrastanut jo nelisen vuotta."
Ongelmilta ei moottorikelkkailussakaan säästytä. Ari Jylhän mukaan Oulun suurin ongelma on reitistö, siis sen vähyys.
"Merkattuja virallisia reittejä on oikeastaan vain Oulusta itään päin. Täältä ei pääse suoraan pohjoiseen Kemiin, Tornioon, Haaparantaan tai Rovaniemelle. Myös merelle kulku pohjoisesta ja etelästä on ongelma. Lisäksi Oulussa ei ole reittejä hotelleihin eikä huoltoasemille. Sitten rikotaan lakia ja ajetaan maanteillä ja pyöräteillä, ja mennään maastossa miten sattuu. Siitähän sitten tulee valituksia", manaa Ari Jylhä. Moottorikelkkailijoiden haaveissa siintääkin, että kymmenisen vuotta sitten kaavaan piirretty moottorikelkkareitti Haukiputaan Kellon Virpiniemestä Oulun ympäri ja Kempeleeseen vihdoin toteutettaisiin.
"Lisäksi hyvä kolmioreitti olisi Oulu--Haaparanta--Rovaniemi--Oulu. Sen voisi kiertää vaikka viikonloppuna ja se toisi varmasti myös kelkkailijoita pohjoisesta Ouluun."
Jos moottorikelkkakipinä syttyy, Ari Jylhä kehottaa aloittelijaa hakeutumaan moottorikelkkakerhoon. Kerhot järjestävät opastusta ja kokeneet kelkkailijat antavat mielellään neuvoja. Moottorikelkkailu kun on oma taiteenlajinsa sekin.
Missään tapauksessa aloittelijan ei pidä lähteä yksinään omia polkujaan ajamaan. Kun pysyy merkatuilla reiteillä, ohikulkijoita riittää aina, jos jotain sattuu. Jo pelkästään kaatuneen kelkan nostaminen aiheuttaa ongelmia, sillä painoa kelkoilla on yleensä 200--250 kiloa.
Varsinkaan jäälle ei aloittelijan pidä yksinään lähteä, ja tänä talvena heikot jäät ovat yllättäneet kokeneetkin kelkkailijat. Ari Jylhä tunnustaa, ettei häntä saisi nyt jäälle suurin surminkaan.
