Aurinko näyttäytyy pitkästä aikaa ja kuvittelen erottavani valon sävyssä jo aavistuksen keväästä. Tutkin internetistä päivän pituuksia: Joulukuun 22. eli talvipäivänseisaus 3 h 34 min. Tammikuun 17. päivä 5 h 13 min. Helmikuun alussa päästään seitsemään tuntiin – ja silloin alkaa talitiaisten laulanta.
Matalalta kajastavat säteet ulottuvat metsässä vain mäntyjen latvoihin mutta yltävät aavalla suolla jäniksen jälkiin asti. Lumen peittämälle polulle ei ole ehtinyt tuiskun jälkeen kukaan muu, ja tunnen lapsenmielistä onnea siitä, että tämä kaikki on hetken yksin minun.
Huolet haihtuvat, pieniksi käpertyneet ajatukset avautuvat, näen taas itseäni kauemmas. Elpyminen – se on sana, joka toistuu myös tutkimuskirjallisuudessa, jossa kartoitetaan luontoyhteyden ja hyvän hiljaisuuden kytköstä ihmisen hyvinvointiin.
Marko Leppänen ja Adela Pajunen tarkastelevat luonnon terveysvaikutuksia monipuolisesti kirjassaan ”Terveysmetsä – Tunnista ja koe elvyttävä luonto”.
Kielteisten asioiden vatvominen, surullisuus ja vetäytyminen vähenevät jo lyhyen luontokävelyn aikana. Verenpaine, lihasjännitys ja stressihormonien määrä laskevat ja kehon immuunijärjestelmä saa hyödyllisiä mikrobeja. Ulkoilu luonnossa edistää muistia, oppimista, keskittymistä, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä.
Outi Ampujan kirjassa ”Hyvä hiljaisuus” rauhaan hakeutuminen on vastapaino ärsyketulvan, teknologian ja viihteen täyttämälle maailmalle. Arjen kiireen ja vaatimusten keskellä oman elvyttävän suojapaikan löytäminen on suuri voimavara.
Molemmissa teoksissa rohkaistaan tutustumaan hyvää tekevään lähiluontoon: metsään, rantaan, kallioon ja niittyyn. Kiintymään mutkaiseen polkuun, lohdutuspuuhun ja omaan istumakiveen. Huomaamaan myös sammal ja puolukankukka.
Yhdysvaltalainen Henry Thoreau (1817–62) on tunnetuimpia luontokirjailijoita.
Esseekokoelmassa ”Vaellus vuorelle” hän kritisoi runoilijoita, jotka laulavat vierasperäisestä viinistä, jonka köynnöstä he eivät ole edes nähneet. Ikään kuin oman lähiympäristön kasvit olisivat jotenkin laimeampaa laatua.
Kun Thoreau kirjoittaa katsomisen tavasta, hän on myös filosofi. Ihminen näkee vain sen, minkä parissa hänen ajatuksensa askartelevat. Emme ymmärrä, kuinka lyhyt ja kapea näkökykymme voi olla. Meidän tulisi tietoisesti pyrkiä kohti laveampaa näkökulmaa: ”Miksemme tarkastelisi koko metsän kauneutta muutaman aidatun yrtin sijaan?”
Thoreaun mukaan suurin osa luonnon ilmiöistä jää koko elämämme ajaksi meiltä näkymättömiin. ”Maisemassa on juuri niin paljon meille näkyvää kauneutta kuin olemme valmiit sitä vastaanottamaan, ei rahtuakaan enempää.”
Kirjoittaja on oululainen kirjailija.