Välinpitämätön tai vieroksuva asenne tuhoaa yhteistyön edellytykset missä tahansa. Se pitää muistaa myös Oulun seudulla. Eriseuraisuudesta seuraa vain huonoa.
Yhteistyön voima on näkynyt Oulun seudulla monin tavoin. Vaikka kuntien päättäjät muistavat aina ensin oman kuntansa edut, alueella on jo pitkään oivallettu naapurin menestyksen säteilevän miltei poikkeuksetta hyvää oloa laajemmallekin. Oulun seudun nousu yhdeksi maan vahvoista kasvukeskuksista olisi tyrehtynyt, elleivät alueen kunnat olisi vetäneet yhtä köyttä. Vastaavasti eriseuraisuus tuhoaisi takuuvarmasti tulevia mahdollisuuksia.
Tuore aluebarometri paljasti uhkaavasti, että Oulun seudulla suhtaudutaan kuntien väliseen yhteistyöhön kielteisemmin kuin aikoihin. Yhteistyön mahdollisuuksiin uskottiin yhtä vähän viimeksi 1991. Lisäksi asenteet kulkevat huolestuttavaan suuntaan samaan aikaan, kun muualla maassa arvostetaan entistä enemmän yhteistyön voimaa. Alueen yhteistyöhaluttomuus olikin barometrissä selkeä poikkeus koko maata katsoen. Se on huono pohja tuleville yhteishankkeille.
Aiemmin Oulun tienoo on näyttänyt esimerkkiä seudullisessa yhteistyössä. Vaikkapa alueen yleiskaava on komea saavutus. Kunnat ovat pystyneet yhteisiin tavoitteisiin ratkoessaan muun muassa liikenneväylien kunnostamista ja rakentamista.
Monilla tahoilla osoitetaan Oulun seudun yhteistyön kompastuskiveksi Osakkin ammattioppilaitosten epäonnistuneet kierrätyskaavailut. Jos se pitää paikkansa, on unohdettu yksi minkä tahansa yhteisön perussääntö. Ennen asioiden kiinni naulaamista on kuunneltava kaikkia osapuolia.
Kaikessa inhimillisessä toiminnassa voi sattua erheitä. Se pitää pystyä tunnustamaan kaikilla tasoilla. Kun suunnitelmissa ja laskelmissa on niin paljon ilmaa kuin oli Osakkin kaavailuissa, siirtohankkeiden pysäyttäminen oli ainoa oikea päätös. Jos sellainen jättää säröjä, päättäjien on syytä mennä itseensä.
Seutuvaltuuston puheenjohtaja on oikeassa arvioidessaan, että yhteistyön takeltelussa ei ole kyse Oulu-vastaisuudesta. Sellaista ei todella ole näkynyt missään vaiheessa. Jonkin yksittäisen Oulun ajaman ehdotuksen kohtaama vastahanka ei sellaisesta todista. Ympäröivien kuntien päättäjät ovat varmasti valmiita tunnustamaan, että Oulun voimistuminen voimistaa myös naapureita.
Koko maan mitassa, mutta erityisesti pohjoissuomalaisittain Oulu ympäristöineen on tiivis kuntakeskittymä. Kempeleen ja Oulunsalon keskustaajamien välimatka on viitisen kilometriä. Kumpaankin on matkaa Oulun keskustasta vain kymmenisen kilometriä.
Esimerkiksi Kiimingin Jääli, Limingan Tupos ja Tyrnävän Murto ovat voimakkaasti kehittyviä taajamia. Ne imevät kasvuvoimaa kaupungin läheisyydestä. Niihin onkin Oulusta tuntuvasti vähemmän etäisyyttä kuin lukemattomilla pääkaupunkiseudulla asuvilla ihmisillä on matkaa työpaikalleen. Niin on kilometreissä laskien, mutta työmatkaan käytetyssä ajassa mitaten ero vain korostuu.
Voi jopa kysyä, onko alueella liian monta kuntaa. Joskus aiemminkin sitä on sentään aprikoitu, mutta harvoin. Kysymyksen esittämiseen pitää riittää rohkeutta. Monien mielestä nykyinen tilanne on demokratian toimivuutta ajatellen parempi kuin olisi kuntien yhdistäminen. Niin sanovat varsinkin kunnissa päättävässä asemassa olevat. Lähidemokratiaa voisi tosin järjestää muutenkin, jos liitokset säästäisivät verovaroja. Näiden asioiden miettiminen ei maksa mitään, mutta voi parhaimmillaan tuottaa hyvää tulosta.