Pitääkö olla huolissaan? Jos pitää, niin kenen ja mistä?
Globaalisti ja kansainvälisesti nyt huolta aiheuttaa monille Lähi-itään ja Iranin alueelle hierottava sotaselkkaus, joka voi eskaloitua ja laajeta isoksi mittelöksi.
Tätä ennakoivat meneillään olevat mittavat kansainväliset kauppa- ja kybersodat, sekä erilaiset erityisesti ko. alueelle kohdistuvat ja laajemmatkin talous- ynnä muut pakotteet. Mainituista johtuen jo nyt vakaa talouskehitys ja kaikkia koskeva turvallisuus ja yksityisyys ovat todellisessa vaarassa.
Edellä mainitussa ovat jo totuttuun tapaan mukana USA ja Venäjä. Näiden pelinappuloina Lähi-idässä niin ikään totuttuun tapaan Iran, Israel ja enemmän tai vähemmän muutkin Lähi-idän valtiot ja pelikenttänä Lähi-idän öljykentät. Katalysaattorina asiassa toimii USA:n vuoden 2020 presidentinvaalit.
Globaalisti huolta aiheuttaa valtaapitävien näennäinen huoli ilmaston lämpenemisestä. Jos huoli olisi aitoa, niin lentoliikenteelle asetettaisiin tieliikenteen mukaisesti polttoainevero ja lentoliikennettä rajoitettaisiin. Sotakoneistojen kasvattamisesta luovuttaisiin ja jo olevan sotakaluston harjoituskäyttöä rajoitettaisiin. Autourheilu ja rallit kiellettäisiin.
Palvelurakenteita, kuten ylimitoitettujen kauppapalvelujen, liikuntapalvelujen, postin/mainospostin jakelua järkeistettäisiin. Kerskarakentamisen ja -kulutuksen edistämisestä luovuttaisiin.
Pelloilla tapahtuva elintarvikkeiden alkutuotanto ja peltojen lannoitus hoidettaisiin ravinnetutkimukseen perustuen. Viimemainittu vähentäisi tarvittavaa peltoalaa ja säästäisi maa-alaa metsälle, tehokkaalle hiilinielulle ja luonnon monimuotoisuudelle.
EU-alueella moni kantaa huolta alueen puolustusyhteistyön vähäisyydestä ja jopa puuttumisesta, kuten esimerkiksi presidenttimme Niinistö.
Niinistön toteamukseen ja kysymykseen ”Millainen unioni on unioni, joka perustuu ulkopuoliseen apuun?” Ulkopuolisella avulla hän tarkoittanee Naton apua ja unionin puolustusyhteistyön puuttumista.
Hänelle voi kuitenkin todeta, että ”Millainen on itsenäinen valtio, maa ja kansakunta, jonka turvallisuus perustuu ulkopuoliseen apuun, eli Euroopan unioniin?” EU:n päättäjien tulee ennemminkin puolustusyhteistyön puuttumisen sijasta kantaa huolta kansalaisten tasa-arvo- ja oikeusturvakehityksen heikentymisestä, jopa puuttumisesta johtuvasta kansalaisten turvallisuustunteen katoamisesta.
Koti-Suomen, kotimaakunnan ja monen kotikunnan tasolla päättäjien ja johtavien viranhaltijoiden tulee kantaa huolta kuntiensa työpaikkakehityksestä, työssäkäyvien määrän vähentymisestä, maaseutualueiden väestön muuttotappioista ja siitä seuraavista syntyvyyden laskusta ja huoltosuhteen heikkenemisestä, sekä kuntien ja kuntakonsernien tappiollisista tuloskehityksistä ja kasvavista velkataakoista.
Huolien kantaminen ei kuitenkaan kunnissa, maakunnassa eikä globaalisti riitä. On toimittava. Toimittava etenkin niiden, joilla on ohjaus- ja toimivaltaa yhteiskunnan ja kansalaisten elinolojen kehittämisessä kestävän kehityksen ehdoilla. Heidän tulee tarttua asioihin ja toimia aktiivisesti ja avoimesti koko yhteiskunnan, eikä vain oman edun tavoittelun näkökulmasta, jota myös joillekin tahoille kansainvälisten kriisien luominen on.
Samalla kunnissa on muistettava, että asumiskustannukset eivät saa kasvaa tasolle, jolla asumisen kustannukset ajavat kuntalaiset pois kotiseudultaan.
Heikki Häyrynen
Nivala
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.