Suomalaiset suhtautuvat huntukieltoon kaksijakoisesti. Kalevan vaalikoneessa käyneistä äänestäjistä puolet on valmiita kieltämään ja puolet hyväksymään kasvot peittävän hunnun käytön Suomessa.
Huivin käyttö ei ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut kiistoja työpaikoilla ja kouluissa, eikä asiaa ole käytetty poliittisena tai uskonnollisena lyömäaseena. Huivipäiset naiset ovat tuttu näky, mutta täyshunnutettuja ei suomalaisessa katukuvassa juuri näy.
Ranska ja Belgia ovat kieltäneet kasvot peittävien huivien käytön. Keskustelua on käyty myös monissa muissa Euroopan maissa. Saksassa huivin käyttö on kielletty julkisissa kouluissa, ja myös Tanskassa on joitakin rajoituksia.
Suomalaisten on kohtalaisen helppo sietää huivin käyttö, sillä ei ole pitkä aika siitä, kun naiset Suomessakin sitaisivat huivin hiuksilleen. Tosin huivi oli ja on päähine, ei korostetun uskonnollinen tai poliittinen symboli, jolla määritellään naisen ruumiillisuutta ja suvun kunniaa.
Meillä on totuttu siihen, että kasvot näkyvät, ja kulttuurissa arvostetaan suoraa katsekontaktia. Välttelevä ja pälyilevä katse on merkki epäluotettavuudesta.
Osa ei näe hunnuissa ja huiveissa ongelmaa, koska niitä pidetään osana muslimikulttuuria. Toisia taas kasvot peittävät hunnut ja huivit ärsyttävät, koska ne koetaan naisen alistamisen välineiksi. Tästä ovat ääriesimerkkejä talibanien hirmuhallinto Afganistanissa sekä naisia sortavat patriarkaaliset ja teokraattiset käytännöt.
Jostain syystä naisen ruumiillisuuden säätelyllä halutaan osoittaa yhteisöjen arvoja ja yhteiskunnallisia rajoja. Pohjoismaiset vapaat naiset puolestaan torjuvat jyrkästi sen, että heitä tarkasteltaisiin pelkästään sukupuolittuneesti.
Muslimifeministit korostavat läntisen vapaamielisyyden, kulttuurirelativismin vaaroja, jolloin valinnanvapauden nimissä maahanmuuttajien keskuudessa sallitaan sukupuolittunut kulttuurikoodi, vaikka sitä ei hyväksyttäisi omassa elämässä. Maahanmuuttajayhteisöjen alistavat käytännöt hyväksytään liian helposti kulttuurisina kysymyksinä, eikä tunnisteta, että kyse on yhteiskunnan keskeisistä moraaliin ja tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä. Esimerkiksi maahanmuuttajatyttöjen tiukka valvonta ja raportoitu kunniaväkivalta ovat osa epäsuotuisaa ilmiötä, joka on kitkettävä pois.
Länsimaissa huivikeskusteluun liittyy islamofobiaa, mutta myös länsimaisten arvojen puolustamista ja maahanmuuttajaväestön integroimista.
Keskeistä on, mitä huivin pukeva nainen itse ajattelee. Onko kyseessä aidosti vapaa valinta ja päätös käyttää tai olla käyttämättä huivia, vai tahraako huivitta kulkeminen perheen?
Länsimaisen yhteiskunnan on syytä puuttua asiaan, jos huivin tai hunnun käytöstä tulee pakko ja naisen alistamisen symboli. Silloin se ei voi olla hyväksyttävä osa arkea. Kulttuuriimme ei sovi, että kunniataakka sälytettäisiin naisten harteille ja että heitä rangaistaisiin sen "loukkaamisesta".