Miljoonakaupungissa voi itsensä elättää mitä merkillisimmällä tavoilla ja newyorkilainen David Graves on hyvä esimerkki tästä. Hän tuottaa city-hunajaa kasvattamalla mehiläisiä Manhattanin talojen katoilla.
"Ne voivat yleensä hyvin täällä kaupungissa", Graves kertoo mehiläisistään kiivetessään sijoittamaan uutta yhdyskuntaa Manhattanin Lower East Sidella sijaitsevan asuintalon katolle.
Gravesin tasapainoilu 12. kerroksen ikkunatasanteella nostaa sivustakatsojan ihon kananlihalle, mutta Graves väittää tuntevansa reittinsä ja tietävänsä mitä on tekemässä. Kello on seitsemän aamulla ja lämpötila on vielä vajaat kymmenen astetta celsiusta.
Gravesilla on tällä hetkellä satoja tuhansia mehiläisiä 12 eri puolille kaupunkia sijoitetussa pöntössä. Kaikki ovat suljetuilla katoilla, suojassa ihmisten katseilta.
Ennakkoluulojen
voittaminen vei aikaa
David Graves aloitti mehiläisten kasvattamisen New Yorkin katoilla vuonna 1979. Hän kertoo saaneensa ajatuksen mehiläistarhauksesta miljoonakaupungin sydämessä jo pari vuotta aikaisemmin katsellessaan kaupungin tuhansia kattopuutarhoja.
"Ne olivat täynnä kukkivia puita ja kasveja ja ryhdyin ihmettelemään, jäävätkö ne kokonaan pölyttämättä kaupungissa, joka on lähinnä tunnettu torakoistaan eikä mehiläisistään."
"Alussa meni pari vuotta, ennen kuin löysin yhtäkään taloa, joka olisi suostunut ottamaan mehiläispesän katolleen. Ihmiset luulevat usein, että mehiläiset ovat vaarallisia vaikka ne eivät ole", Graves selittää.
Ensimmäisen hyväksynnän saaminen kesti pari vuotta, sen jälkeen tilanne on ollut helpompi.
Pesien sijoittelu
tärkeää
"Heti ensimmäisen yhdyskunnan perustamisen jälkeen siitä tehtiin iso lehtijuttu New York Timesiin ja sen jälkeen aloin saada tarjouksia eri puolilta kaupunkia mehiläispesien sijoittamiseksi", Graves kertoo.
"Yhdyskuntia ei kuitenkaan voi sijoittaa kaikkialle ja joudun nykyään torjumaan noin puolet minulle tulleista kyselyistä niiden sijoittamiseksi. On tärkeätä sijoittaa pesät niin, etteivät ihmiset joudu niiden kanssa tekemisiin", Graves tähdentää.
"Minulta on vuosien mittaan yksi pesä myrkytetty ja toinen varastettu. Muuten ne ovat saaneet olla rauhassa."
Itse mehiläisten hoito vaatii säännöllistä työtä. Siksi pesiä ei voi olla liikaa yhden miehen hoidettavaksi.
"Kierrän noin kerran viikossa katsomassa, että yhdyskunnat ovat kunnossa. Hunajan käyn korjaamassa pesiltä talteen kaksi-kolme kertaa kesässä", Graves selvittää.
Gravesin mukaan hän maksaa vuokran mehiläispönttöjen sijoittamisesta taloihin hunajana.
"Se on sellainen epävirallinen diili, en maksa mehiläisten sijoittamisesta talon katolle rahaa, mutta annan talon asukkaille kiitokseksi hunajaa. Monissa taloissa asukkaat tuntevat itse olevansa osa vihreämpää maailmaa kun ovat antaneet luvan mehiläisten kasvattamisen katoillaan, Graves naurahtaa.
Vähän kalliimpaa
kuin tavallinen hunaja
Itse hunajantuotanto Manhattanilla on ollut kohtuullinen menestys. Kukin yhdyskunta tuottaa keskimäärin 25 kiloa hunajaa vuodessa. Kaupunkilaiset ovat ottaneet city-hunajan ilolla vastaan.
"Tämä on todella hyvää", kertoo jo vuosia Gravesin asiakkaana ollut Michelle Clayton Upper West Siden sunnuntaitorilla.
"Paljon parempaa kuin tavallinen hunaja ja siksi se kai maksaakin vähän enemmän", Clayton miettii. Kun tavallinen hunaja torilla maksaa kolme dollaria puolen paunan eli 0,226 kilon purkilta, Gravesin kaupunkihunaja maksaa viisi taalaa purkilta.
"Mutta tässä on jotenkin niin oma erikoinen makunsa, johon olen jo tottunut. Sitä paitsi minulla itselläni on kattopuutarha, joten voin aina ajatella, että olen itse ollut osa tätä tuotantoa", Clayton lopulta nauraa.
Suurin huoli Gravesilla on tällä hetkellä matkapuhelinten tukiasemien leviäminen joka paikkaan.
"Niiden radioaallot sekoittavat mehiläisten suunnistuskyvyn. Siksi ne eivät enää osaa takaisin yhdyskuntiinsa. Jotkut mehiläisyhdyskuntani ovat kuolleet kokonaan pois tästä syystä", Graves suree.