Oulun yliopiston
50-vuotispääjuhla 12.5.
Miekka ja kypärä -palstalla kerrotaan takavuosien nuorisotapahtumista.
Vanha Snellmania tyhjeni runsaat 15 vuotta sitten.
Alkuvuodesta 1993 Oulun yliopiston humanisteille koitti hetki, joka oli sekä haikea että odotettu. Parikymmentä vuotta palvelleet Åströmin nahkatehtaan rakennukset oli hylättävä ja pölyttyneet ajatukset rahdattava tuliteriin tiloihin Linnanmaalle.
Ennen muuttoa ihmistieteilijät halusivat tehdä kunniaa Snellmaniaksi ristitylle kiinteistölle, jonka sokkeloiset käytävät, mystinen ilmapiiri ja antiikkiset yksityiskohdat istuivat humanismin henkeen kuin sikarin lemu historian laitokselle. Suomen kieltä lukeneen Eija Pason ja historianopiskelija Markus H. Korhosen muodostama toimikunta otti tehtäväkseen peijaisten organisoinnin, ja "Humanistisen tiedekunnan läksiäis-kabaree" järjestettiin perjantaina 11. joulukuuta 1992.
Ilta alkoi satojen humanistien marssilla Rotuaarin aukiolta Franzénin patsaalle ja siitä edelleen opettajankoulutuslaitokselle (nyk. kansainvälinen koulu), jonka juhlasaliin ohjelman virallinen osuus sijoittui (Snellmanian sokkeloissa ei ollut tarpeeksi isoa salia). Kolmituntisen kavalkadin esityksistä vastasivat tiedekunnan opiskelijat ja laitokset. Juontajina toimivat Paso ja 1800-luvun etiketin mukaiseen frakki-polvihousut-yhdistelmään sonnustautunut Korhonen.
Ohjelmanumerot vedettiin läpi osaksi arvovaltaisen opettajakunnan voimin. Esimerkiksi latinan lehtori Unto Paananen lauloi katupoika "Vittorioksi" pukeutuneena vuosisatoja vanhan rivon laulun Un giorno nella stalla (Eräänä päivänä navetassa). "Ainoa, jota se nauratti, oli Unto itse. Kaikki muut ihmettelivät, että mitähän tämä oli", Markus H. Korhonen muistelee.
Arkeologi Pentti Koivunen ponnahti Indiana Jones -tunnusmusiikin soidessa lavalle seikkailija-arkeologiksi pukeutuneena ja esitti oppilaidensa kanssa potpurin "Tanssi yli hautojen". Kirjallisuuden apulaisprofessori Kari Sallamaa luennoi järkkymättömällä pokerilla aiheesta "Nahkateollisuuden merkitys pohjoissuomalaiselle identiteetille". Ironia kohdistui Oulun yliopiston teknokraatteihin, jotka tuolloiseen lama-aikaan eivät aina lämmenneet pienimmän tiedekuntansa tarpeille.
Samaan suuntaan lähetti terveisiä historianopiskelijoiden Fuckulty-rap: "Mä tulen yliopistoon / ja ihmettelen mikä mä oon / ja Oksman kertoo sen / oot pelkkä pölyhiukkanen." Yliopiston rehtori Juhani "Enver" Oksman sai osansa myös muutamien parodioiden henkilöhahmona.
Laulujen, puheiden, imitoinnin ja ylitulkittujen näyttämöesitysten päätyttyä yleisö ja esiintyjät siirtyivät varsinaiseen sudenpesään sadan metrin päähän. Vapaamuotoinen juhlinta oli keskitetty Snellmanian toisen kerroksen suureen luentosaliin, jossa veteraanihumanistipolvi tentti tuhannet tentit.
"Siellä oli kömpelösti laitettu seisova pöytä. Koristelin sen foliopaperilla ja joulukuusen sähkökynttilöillä, jotka teippasin pöytään. Juomat toi jokainen itse", Eija Paso kertoo.
Viimeksi mainituistako johtuu, etteivät Pedon tavoittamat todistajat muista bileistä juuri tämän enempää. Jotain musiikkia ilmeisesti kuultiin, mutta oliko se elävää vai äänitteiltä? Tungosta riitti, mutta tapahtuiko mitään repäisevää? Rajoittuiko juhlinta toiseen kerrokseen vai vierailiko muissa tiloissa öisiä seikkailijoita?
"Olisi ihme, jos joku ei olisi käynyt istumassa kahvilassa, kuuluisassa ´Mustassa aukossa´, joka veti porukan luennoilta. Ja olen varma, että myös [aate- ja oppihistorian professori] Juha Mannisen työhuoneella hiippailtiin, mutta voin sekoittaa tämän toisiin juhliin", Paso aanailee.
No, ainakin muuan mukana ollut kertoo parantaneensa maailmaa historian laitoksella pihan toisella puolen. Joka tapauksessa juhlat jatkuivat aamuyöhön asti. Seuraavana päivänä paikalle saapui Markus H. Korhonen siivouspartion kanssa.
"Ihmiset jättivät paikan valtavan hyvään kuntoon. Kaikki tuhrut kirjoitettiin liitutaululle. Minäkin sain osuuden: Markus, pusi pusi."