Hämeen-Anttiloiden työhuone on humanistin paratiisi. Hyvää kirjallisuutta on hyllyt täynnä lattiasta kattoon, ja kyseessä on tietenkin vain pieni osa perheen kotikirjastosta.
-- Aiemmin nämä lojuivat meillä lattialla, ennen kuin ostimme tämän viereisen huoneiston, 50 vuotta täyttävä Virpi Hämeen-Anttila tunnustaa. Niteiden kokonaismäärä ei ole tiedossa, sillä pariskunta lopetti laskemisen, kun kymmenen tuhatta tuli täyteen.
Tieto tiedon itsensä vuoksi on Virpi Hämeen-Anttilalle itseisarvo. Intian kielten ja kirjallisuuden tutkija tekee mielellään vapaita löytöretkiä tiedon parissa. Vaeltelusta on hyötyä myös kaunokirjallisuuden luomisessa; Hämeen-Anttila on kirjoittanut lukuisia romaaneja, joista yksi on myös filmatisoitu.
Renessanssin ideaali universaalista ihmisestä ei hänen mielestään ole mitenkään vanhentunut.
-- On niin paljon kiinnostavaa tietoa. Kaikessa ei voi olla ekspertti, mutta olisi hyvä ymmärtää, mistä tieteenalasta puhutaan. Tiedon pirstaloituminen ja yhteiskunnan medialisoituminen on Hämeen-Anttilan mukaan asenteesta kiinni.
-- Jos halutaan, että on kiire, kaikki pirstaloituu. Mielestäni kaikki voisivat hidastaa, sillä kiire tarttuu, hän sanoo.
-- Elämään pitäisi suhtautua lempeämmin, eikä juosta saavutusten perässä. Olisi hyvä kysyä, mitä todella haluaisin, jos minulla olisi kaksi kuukautta jäljellä elinaikaa. Se laittaa elämänarvot oikeaan järjestykseen.
Opiskelu ei tarvitse aikarajoja
Tutkija-opettaja-kirjailija soisi rauhaa myös yliopistomaailmaan, jonne nykyisin ajetaan yritysten johtamistapoja tulostavoitteineen. Esimerkiksi opiskelijoille asetettavat aikarajat valmistumiselle ovat hänen mielestään älyttömiä.
Hämeen-Anttilan mielestä opiskelijoiden pitäisi itse saada valita tahtinsa elämäntilanteensa mukaan. Hän muistuttaa, että joissain tiedekunnissa nopea valmistuminen ei vain ole mahdollista -- ellei sitten sorruta laskemaan ulos puolivillaisia maistereita.
Esimerkiksi hänen omalla alallaan Intia-tutkimuksessa pitäisi kaiken muun ohella osata kahta kolmea eri kieltä, jotta tuntisi maan kunnolla.
-- Laskennalliset arvot jylläävät. Kaikkialla kello tikittää, että rahaa menee. Olen onnellinen, jos sen ulkopuolella pystyy jotenkin olemaan, Hämeen-Anttila toteaa.
-- En usko, että kulutan paljon resursseja, kun otan kirjastosta kirjan, jota kukaan ei ole avannut kahteenkymmeneen vuoteen.
Bollywood heikkojen puolella
Intiantutkijaksi Virpi Hämeen-Anttila päätyi sattumalta. Nuorena hän oli ennemminkin eurooppalaisen kirjallisuuden ja länsimaisen kulttuurin harrastaja. Intia tuli kuvioihin vasta yliopistossa, kun humanistiopiskelija kierteli luennolta toiselle.
-- Luin monia aineita ja kiinnostuin Intian vanhasta kirjakielestä. Innostuin myös siitä, että alalla riitti uutta tutkittavaa. Intialaiseen kirjallisuuteen tutustuminen oli Hämeen-Anttilalle puhdistava kokemus. Se vapautti hänet ajatuksesta, että olisi olemassa vain yksi oikea tapa kirjoittaa kirjallisuutta.
Erityisesti häntä viehättää intialaisen kulttuurin rönsyilevä elämänilo ja sivukujille kulkeutuminen verrattuna suomalaiseen askeettiseen ja jopa ilottomaan kulttuuriin.
Bollywood-elokuvien rantautuminen meillekin saa häneltä myönteisen vastaanoton.
-- Ne valottavat intialaisten tunteita ja arvomaailmaa, Hämeen-Anttila sanoo.
-- Elokuvissa on selkeä kuva, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Niissä ollaan heikkojen ja köyhien puolella, ja suvaitsevaisuus ja nöyryys ovat ihanteina, mitä meillä pidetään monesti naivina.