Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sai Suomessakin huumekeskustelun käyntiin lausumalla joitakin viikkoja sitten, ettei kannabiksen käyttö ole vaarallisempaa kuin alkoholin juominen.
Lausunto oli varsin rohkea, sillä myönteinen lausunto huumausaineista on poliitikolle usein merkinnyt melkeinpä poliittista itsemurhaa. Ei eduskunta uskaltanut Suomessakaan kumota vuonna 1922 voimaan tullutta kieltolakia ilman kansanäänestystä. Kansa oli kuitenkin kyllästynyt pirtutrokareihin ja kovaan teehen ja äänesti kieltolakia vastaan, minkä perusteella kieltolaki vuonna 1932 kumottiin.
Obaman lausuman taustalla ovat muuttuneet asenteet joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa. Colorado ensimmäisenä osavaltiona laillisti kannabiksen myynnin ja Washington tulee tekemään sen tänä vuonna. Myös Euroopassa monessa maassa mietojen huumeiden käyttöön ja pienien määrien hallussapitoon ei enää puututa.
Niiden, jotka joutuvat päivittäin kohtaamaan alkoholin käytön kielteiset seuraukset, on varmaan vaikea käsittää ymmärtäviä kannabiskannanottoja. Pitääkö meidän ottaa huollettavaksemme alkoholistien lisäksi vielä yhä kasvava joukko muidenkin huumausaineiden käyttäjiä? Alkoholin seuraukset nyt Suomessa sentään tunnetaan ja ongelmakäyttäjiä osataan jo hoitaakin. Muista aineista on paljon vähemmän tietoa.
Tiedon vähyys johtuu siitä, että huumausaineet ovat pitkälti kulttuurisidonnaisia. Niiden käyttö on kuitenkin ikivanha ilmiö. Homeroksen Odysseiassa kerrotaan Zeuksen tyttären Helenen tiputtaneen salaa viiniin sellaista lääkettä, joka panee unohtamaan surun ja vihan ja kaikki onnettomuudet.
Oopiumia ja kannabista on käytetty Aasiassa vuosituhansia ja alkoholi on peräisin jo esihistorialliselta ajalta. Viini ja olut saatiin käymisen seurauksena ensin. Tislaus opittiin myöhemmin. Sitä kehittivät erityisesti kiinalaiset, intialaiset ja arabit.
Yleensä kaikissa kulttuureissa tunnetaan ja hyväksytään jokin aine, joka vaikuttaa psyykkisiin toimintoihin. Usein alueellisesti tehdään nelijako: oopiumi-, kannabis-, koka- ja alkoholialueeseen.
Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa alkoholi hallitsee. Muslimit, buddhalaiset ja hindut eivät hyväksy alkoholia. Pohjois-Afrikassa, Intiassa ja Pakistanissa kannabiksen käyttö sen sijaan on yleistä. Etelä-Amerikassa tärkein aine on kokaiini. Kun espanjalaiset saapuivat sinne 1500-luvulla, he havaitsivat inkojen käyttävän kokapensaan lehtiä. Kaakkois-Aasiassa puolestaan käytetään oopiumia.
Kansainvälistymisen myötä eri alueiden perinteiset huumeet ovat alkaneet sekoittua. Ihmiset liikkuvat ja muuttavat maista ja maanosista toiseen. Huumausaineet ovat kuitenkin jo ennen nykyistäkin globalisaatiota olleet kansainvälisen politiikan välineinä ja kohteina.
Eurooppalaiset siirtomaavallat veivät tehdasvalmisteisen alkoholin mukanaan Afrikkaan ja käyttivät sitä maksuvälineenä. Se aiheutti pahempia ongelmia kuin paikallisten asukkaiden miedompi, käymisen seurauksena syntynyt tuote.
Taloudellisista motiiveista syntyivät myös Kiinan oopiumisodat 1800-luvulla. Britit halusivat ostaa kiinalaisia tuotteita, kuten posliinia, silkkiä ja teetä, mutta Kiina oli sulkeutunut maa, eikä kiinalaisia kiinnostavia tuotteita tahtonut löytyä. Silloin keksittiin viedä oopiumia Intiasta Kiinaan, jossa se levisi aiheuttaen monia ongelmia. Kiinalaiset pyrkivät estämään oopiumikaupan, mikä oli brittien etujen vastaista. Alkoivat oopiumisodat, jotka Kiina kaikki hävisi.
Länsimaat ovat senkin jälkeen olleet määräävässä asemassa huumausaineiden kontrollia koskevia lukuisia kansainvälisiä sopimuksia laadittaessa. Helpointa on ollut kieltää aineet, joita ei länsimaissa hyväksytä. Alkoholista ei ole minkäänlaista maailmanlaajuista kieltosopimusta.
Kaikissa Etelä-Amerikan maissa ei kuitenkaan enää mukisematta niellä Yhdysvaltojen johdolla käytävää huumeiden vastaista sotaa. Paikallisella kulttuurillakin on sanansa sanottavana. Tuhansia vuosia Andien rinteillä kasvanut kokapensas on ollut vuorilla asuville lääkekasvi ja virkistyksen tuoja, vähän niin kuin kahvi meillä. Inkat käyttivät pituusmittanaankin cocadaa. Se oli matka, jonka yhden pureskeluannoksen vaikutusaikana saattoi kävellä. Tasamaalla se oli noin kolme ja vuoristossa noin kaksi kilometriä. Oppaat kehottavat vielä tänä päivänäkin Andien vuoristossa vierailevia turisteja turvautumaan kokapensaan lehtiin inkojen tapaan. Se auttaa sopeutumaan korkeaan ilmanalaan.
Pisimmällä uudessa huumepolitiikassa on Uruguay, joka ensimmäisenä maana salli marihuanan tuotannon ja käytön. Apteekista voi ostaa 40 grammaa kannabista kuukaudessa.
Aineiden monet käyttötarkoitukset mutkistavat suhtautumista huumausaineisiin. Osaan lääkkeistä sisältyy huumausainetta ja osaa lääkkeistä voidaan käyttää myös päihdyttäviin tarkoituksiin. Lääkkeiden ja huumausaineiden ryhmät ovat osittain päällekkäisiä. Osa huumekontrollista onkin sälytetty lääkäreille, joiden tulee päättää siitä, milloin kysymyksessä on lääkinnällinen tarkoitus.
Huumausaineita koskeva täydellinen kieltolaki on ollut voimassa kohta puoli vuosisataa. Se on pelastanut paljon ihmisiä huumekoukulta. Samalla on syntynyt suuren luokan rikollisuutta. Ilmeisesti huumausaineiden täyskiellossa on tapahtumassa pientä liikahtelua tulevina vuosikymmeninä.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.