Metalliliiton liittokokousedustajien vaali käynnistyy tänään ennakkoäänestyksellä. Varsinainen vaalipäivä on 27.3. Sen jälkeen selviää, ketkä 464 tulevat valituiksi toukokuun lopulla Tampereella pidettävään liittokokoukseen.
Kaukana ovat ajat, jolloin metallivaalien merkitystä verrattiin valtiollisiin vaaleihin. Sillä, jolla oli valta metallissa, olivat vallan avaimet sak-laisessa ay-liikkeessä.
Sosiaalidemokraatit ja kommunistit ottivat menneinä aikoina lujasti yhteen.
Viimeksi 1987 sosiaalidemokraatit saivat alle 50 prosenttia äänistä mutta enemmistön edustajista. Tuolloin laitavasemmisto jakautui kahtia, ja keskustakin nappasi 3,1 prosenttia äänistä. Noista ajoista demarivalta on lujittunut. Neljä vuotta sitten SDP:n ehdokkaat saivat yli 60 prosenttia äänistä.
Nyt ei ole odotettavissa raivokasta kamppailua. Demarien ylivaltaa ei uhkaa mikään. Demarileirissäkään ei ole sellaisia jännitteitä, että järjestön puheenjohtajaa Riku Aaltoa oltaisiin kampeamassa tehtävästään.
Viime kevään jytkyvaalien innoittamana perussuomalaiset uhosivat horjuttavansa metallin valta-asetelmia. Yritys kuivui alkumetreille, sillä ehdolle ei saatu kuin kourallinen perussuomalaisia.
Metalliliiton suurin haaste on saada väki uurnille. Viimeksi oikeuttaan käytti 48,9 prosenttia jäsenistä. Tämä on viesti siitä, ettei tavallinen duunari koe voivansa vaikuttaa edes oman liittonsa asioihin.
Monipäiväisen liittokokouksen puitteet ovat hulppeat, mutta sisältö kumisee tyhjyyttään. Päätökset on yleensä pureskeltu valmiiksi, ja liittokokousedustajan tehtäväksi jää niiden siunaaminen. Jos tähän ei saada muutosta, demokratia jää muodoksi vailla sisältöä, eikä se voi kiinnostaa ketään.