Tyhmä kysymys tuottaa viisaan vastakysymyksen. "Eikö sinulla itsellä ole mopoa?" Aito pelipappamopoilija on ihmeissään. Keminmaalaiset Markku Hotti ja Seppo Kylmä pyörittelevät aiheesta päätään. Kuka nyt mopotta pärjäisi tässä kovassa ja ankeassa maailmassa.
Hotti, noin 50, ja Kylmä, 44, ovat dementiittejä, peltipappamopokerho Los Dementitoksen jäseniä. Heillä on jäsenyysvuosia yhteensä saman verran kuin kerholla ikää, nimittäin täydet kymmenen vuotta.
Kuluvassa viikonvaihteessa dementiitit juhlistavat röpötyspäivillä merkkipaalua moottoreita päristellen, kairaa kiertäen ja menopelejään ylpeinä esitellen.
Eteläisin mopoilija Tansaniasta
Peltipappamopoilu on viimeisen vuosikymmenen aikana koukuttanut keski-ikäisiä miehiä kuin kulovalkea. Meri-Lappiin alunperin perustettuun dementiittien klubiinkin on tunkenut jäseniä ympäri maata, Ruotsia ja Norjaa myöten. Eteläisin mopoilija löytyy Tansaniasta. Sadat ovat hurahtaneet oikeaan oppiin.
"Tämä on mainio vastapaino työlle ja kiireiselle maailmanmenolle. Ajellessa laskut muuttuu saataviksi", Hotti tuumaa.
"Kummasti rauhoittuu, kun paukaisee tästä Kittilään", Kylmä täsmentää.
Istuskelemme lauantaiaamuna Torniossa Tornionjoen rannalla Nordbergin möljällä hetkeä ennen juhlarundia Ruotsin puolelta Övertorneålle ja Aavasaksalta Suomen puolta lasketellen takaisin Lapin vanhimpaan kaupunkiin. Siinä päivä hurahtaa taas kerran hyvässä seurassa.
Kilometrejä kertyy soppelilla vauhdilla. "Nopeus on kohdallaan ja maisemiakin ehtii katsastaa. Ötökätkin tulevat tutuksi, äskettäin pamahti paarma poskeen", Hotti heittää.
Apua omasta kriisiryhmästä
Kaverukset eivät etsimälläkään löydä harrastuksesta huonoja puolia. Vaimoväki tosin saattaa toisinaan suivaantua ukkojen pärinäkerhoon. Mutta jos mopottaminen aiheuttaa motkottamista, apua on saatavissa dementiittien omasta kriisiryhmästä.
Tällaisia avio-onnea uhkaavia tilanteita saattaa tulla eteen, jos talliin alkaa ilmestyä mopoa mopon perään. Hulluus kumuloituu. "Sama asia kuin tienaamisessa. Kun saat kokoon ensimmäisen miljoonan, toinen tulee jo itsestään", Kylmä hykertelee.
Molemmat ovat täysin hurahtaneita monimopoilijoita. Hotilla on kolme ja Kylmällä viisi. Maantiellä kertyy tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä vuosittain, jo siitäkin syystä, että kaksikko tekee työmatkansa Tuntureillaan.
Eikä kesän päättyminen lopeta kahden tahdin liikkumista.
"Kun ensilumi tulee maahan, skootterit katoavat liikenteestä. Me jatkamme", Hotti huomauttaa. Hän muistelee, että talvella on ajettu kovimmillaan 42 asteen pakkasessa. Kylmä muistuttaa, että bensa paakkuuntuu tankkiin, jos ei aja talvella.