Viime elokuun 10. päivän ilta ei koskaan huuhtoudu virolaisen keihäsmiehen Andrus Värnikin mielistä. Hän voitti silloin Helsingin olympiastadionilla maailmanmestaruuden ja masensi täpötäyden kotikatsomon, joka odotti Tero Pitkämäeltä kultaa.
Niin paljon kuin mestaruus onkin tuonut hyviä asioita Värnikin elämään, siitä on todellakin jäänyt hänelle sellainen mielikuva, että hän tuli pilanneeksi jotain suurta.
"Toivottavasti suomalaiset eivät enää kanna minulle kaunaa. En ajatellut voiton hetkellä, että se olisi jotenkin tavallista makeampaa saavutta se nimenomaan Suomessa", Värnik sanoi Tampereella ennen kesän ensimmäisiä eliittikisoja.
Värnik ei ollut kilpaillut Suomen kamaralla Helsingin täysosumansa jälkeen, joten selvän jännittyneisyyden ymmärsi. Supertähden elkeet eivät ilmiselvästikään ole tarttuneet häneen, vaikka MM-kullan voittaminen lähestulkoon äärimmäisissä sääoloissa antaisi aiheen rinnan röyhistelyyn.
"Olen sen verran hullu, että kaatosateessa ja kovassa tuulessa heittäminen onnistuu. Se oli minun sääni, mutta kieltämättä en ole muualla heittänyt niin kurjissa oloissa", Värnik naurahti.
Hiihtäjät vielä
tunnetumpia
Kotimaassaan keihässankari arvioi olevansa astetta tunnetumpi urheilija kuin ennen Helsinkiä, muttei kuitenkaan vielä valtakunnan ykköstähti.
"Kyllä hiihdon olympiavoittajat Kristina Smigun ja Andrus Veerpalu menevät edelleni, vaikka selvästi useampi tunnistaa minut kadulla nyt kuin vuosi sitten."
Tunnettavuutta on osittain lisännyt myös säännöllinen esiintyminen Viron television aamushow´ssa kokkina. Kyseessä ei ole pelkkä julkkisjuttu, vaan Värnik on päässyt koulutuksensa mukaisiin töihin, sillä ennen keihäsammattilaisuraansa hän ehti opiskella kokiksi.
"Poikamies kun olen, minun pitää laittaa itselleni usein ruokaa. Mieluiten syön kanaa ja naudanlihaa", perhe-elämään vasta Pekingin olympiakisojen jälkeen panostava Värnik kertoi.
Kilpailuja
säästeliäästi
Hän aloitti kautensa Rakveressä tuloksella 84,85 toukokuun 22. päivänä eikä monen yllätykseksi lähtenyt hakemaan isoja rahoja Oslon Kultaisen liigan osakilpailusta viime perjantaina. Mestari haluaa säästää itseään kauden tärkeimpiin kilpailuihin, lähinnä EM-Göteborgiin elokuussa.
"En pysty heittämään jopa neljää kilpailua viikossa, kuten jotkut muut. Heitän kyllä parissa Kultaisen liigan kilpailussa tällä kaudella ja haluan myös voittaa ne", Värnik tähdensi.
"Keihään taso alkukaudesta on ollut niin kova, että Göteborgissa pitää olla huippukunnossa voittaakseen Euroopan mestaruuden. Siihen saatetaan vaatia jopa 93-94 metriä", hän jatkoi.
Värnikiä ei yllättänyt lainkaan Norjan Andreas Thorkildsenin liittyminen 90 metrin aateliskerhoon, mutta Latvian olympiakakkoselta Vadims Vasiljevskisilta hän ei odottanut aivan samaa. Myös Tero Pitkämäki kuuluu Värnikin luetteleman vastustajien listan kärkipäähän.
"Tero Järvenpääkin on loistava tulevaisuuden lupaus - vauhtiheittäjä, jolla on eväät vaikka kuinka pitkälle, mutta arvokilpailuissahan miehet varsinaisesti laitetaan paremmuusjärjestykseen."
Ateena oli uran
pahin pettymys
Värnikin valmentaja, vuoden 1982 EM-hopeamitalisti Heino Puuste, uskoo suojattiinsa.
"Andrus olisi rikkonut Viron ennätyksen jo Ateenan olympiakisoissa kesällä 2004, jollei olisi loukkaantunut juuri niiden alla. Myös Helsingissä olisi keihäs lentänyt todella pitkälle, jos sää olisi yhtään suosinut", Puuste sanoi.
Jääminen pahasti nilkkavaivaisena kuudenneksi Ateenassa antoi sisua Värnikille, joka puhuu jo nyt Pekingin olympiakisoista kahden vuoden päästä:
"Haluan uusia tittelini Osakassa ensi vuonna, mutta kyllä Peking pyörii jatkuvasti mielessäni. Ateena oli valtava pettymys sen jälkeen, kun päätin sinne lähdöstä vain kaksi päivää ennen keihäskarsintaa."
Puuste on valmentanut Värnikiä kolme vuotta ja iloitsee tämän mahdollisuudesta heittää vapaasti oman maansa puolesta.
"Muistan hyvin, miten rankkaa Neuvostoliiton aika oli. Arvokilpailuihin selviäminen oli vaikeampaa kuin niissä menestyminen, ja minulta vietiin politikoinnilla tilaisuus taistella olympiavoitosta Los Angelesissa 1984, vaikka olin elämäni kunnossa."