Saunomisen MM-kisat päättyivät lauantaina Heinolassa niin traagisesti kuin ajatella saattaa. Venäläinen kilpailija kuoli, ja hänen suomalainen kilpakumppaninsa vietiin hengenvaarallisessa tilassa sairaalaan. Näitä MM-kisoja ei enää nähdä, ja hyvä niin.
Tapahtunutta ei voi muuttaa, mutta opiksi voi ottaa useakin taho. Aikuinen, terve ihminen on ennen kaikkea itse vastuussa itsestään. Näin oli myös Heinolassa. Silti on vaikea sulkea pois kilpailun järjestäjien ja viranomaisten osaa tapahtuneesta.
Kilpailuja siitä, kuka kestää pisimpään kuumaa, ei olisi pitänyt koskaan aloittaakaan. Näin siksi, että on ihmisiä, joiden kilpailuvietti on vaarallisen voimakas. Kaksi sellaista ihmistä oli lauantaina lauteilla. Asetelman teki vielä riskialttiimmaksi se, että kisan lopussa olivat jäljellä henkilöt kahdesta maasta. He todennäköisesti kokivat itsensä myös maansa maineen puolustajiksi.
Järjestäjien vastuu syntyy siitä, että he sallivat alun perinkin kyseenalaisen kisan muuttua hengissäsäilymistaistoksi. Käytössähän oli saunamalli, joka pani kilpailijoiden elimistön erityisen koville.
Jälkiviisastelun uhallakin on myös pakko ihmetellä, mikseivät alueen terveydenhuoltoviranomaiset ajoissa puuttuneet terveen järjen rajat ylittäneeseen kilpailuun, jossa osallistujille oli aiemminkin tullut muun muassa palovammoja. On hyvä, jos asiasta nousee oikeusjuttu, jossa vastuut selvitetään.
Suomen kesään sopivat hulluttelutapahtumat kuten eukonkanto, suopotkupallo, äijänkärräys ja kännykänheitto. Hulluus on asia erikseen. Siitä oli Heinolassa kysymys.
Aiheutuneen inhimillisen surun ohella kisasta lähti maailmalle myös viesti suomalaisen saunan vaarallisuudesta. Ei harmiton asia sekään.