Väkinäinen ideointi taitaa olla tuhoon tuomittu tapa kehittää uutta ja ennenkuulumatonta. Luovuus on lahja ja mielikuvitus on mielentila, joita on vaikea opiskella.
Sain jokunen viikko sitten kunnian osallistua tilaisuuteen, jonka keskipisteenä oli ihminen, jolle luovuutta ja mielikuvitusta on annettu syntymälahjana, ja todennäköisesti vieläpä jonkinlainen yliannostus. Ei voinut kuin ihastella.
Kyseinen ihminen - esiintyvä taiteilija ja yrittäjä - visioi, ideoi ja pulppusi yhden illan aikana seurustelun ja small talkin lomassa sellaisen määrän ideoita ja ajatuksia, että kuka tahansa kehitystyötä tekevä ja jotakin uutta tavoitteleva insinööri olisi kateudesta vihreä.
Yksi totuushan on, että hulluimmat ideat ovat parhaita ideoita. Niiden toteuttaminen vaatii vain riittävästi uskallusta ja hyvää pokkaa.
Väkisinkin pajahti mieleen, että mitäpä jos yrityksillä ja kunnilla olisi käytettävissään idearikkaan esiintyvän taiteilijan luovuus? Voisi jopa käydä niin, että erinäisiin ratkaisuihin löytyisi mielikuvituksellisia variaatioita, eikä arki olisi välttämättä enää niin virkamiesmäisen harmaata.
Ei toki voi väittää, että yritysmaailman kehitysinsinöörit ja kuntakentän virkamiehet olisivat tylsiä varman päälle pelaajia. Varmasti heilläkin syntyy hulluiksi, tai ainakin rohkeiksi luokiteltavia ideoita. Mutta kuinka moni lausuu nämä ideansa myös ääneen muiden ruodittavaksi?
Oli mielenkiintoista kuulla ja seurata, kuinka mainittu luova ihminen tarttui illanvieton aikana spontaanisti keskustelukumppanien sanomisiin. Hän poimi välillä hyvinkin joutavanpäiväisestä rupattelusta kiinnostavaksi havaitsemansa pointin ja rupesi jatkojalostamaan ajatusta eteenpäin.
Hän myös lausui visionsa häpeilemättä ääneen ja halusi saman tien kuulla muidenkin mielipiteen asiasta. Tosin, jos mies laulaa Euroviisuissa siivet selässä kappaletta nimeltä Takes 2 To Tango, niin hänellä täytyy ollakin rohkeutta sanoa ääneen myös omia ideoitaan.
Luovaa hulluutta, hullua luovuutta tai mitä, mutta rohkea ideanikkari ei alistu ensimmäisenä miettimään ideoidensa toteuttamiskelpoisuutta, kuten ei pidäkään. Moni hyvä asia kun on varmasti kaatunut juuri siihen, että idea on hylätty liian aikaisessa vaiheessa, kun ei ole uskottu mahdollisuuteen sitä toteuttaa.
Palataanpa vielä yritysmaailmaan ja kuntakentälle. Näillä sektoreilla kaivataan jatkuvasti ja kipeästi uusia toimintamalleja ja ideoita. Palveluista ja tuotteista halutaan entistä houkuttelevampia ja entistä halvemmalla tuotettavia.
Miksipä joku rohkea yritys tai kunta ei voisi tehdä ensimmäistä uskaliasta siirtoa ja etsiä käsiinsä edellä kuvaillun kaltaisen luovan persoonan ideoimaan saavillisen uusia ajatuksia?
Koska ideointi ei vielä edellytä toteuttamispäätöksiä saati investointeja, voisi luovalle ajatusmyllylle antaa täysin vapaat kädet suoltaa ideoita. On nimittäin hyvin todennäköistä, että täysin ulkopuolelta tuleva henkilö löytää asiaan kuin asiaan sellaisia näkökulmia, joita liian lähellä olevat eivät ole tulleet ajatelleeksikaan. Hänen ajatustyötään kun eivät kahlitse käytännön rajoitukset.
Muuten, jos vielä on epäselvää, niin tässä tarinassa luovuuden esimerkkinä käytetty esiintyvä taiteilija on herra nimeltä Jari Sillanpää. Hän on ennakkoluulottomasti omia ideoitaan ja ajatuksiaan seuraten ryhtymässä tuulivoimayrittäjäksi Raaheen.
Sillanpää myöntää, että hänen halukkuudelleen rakentaa omia tuulivoimaloita on naureskeltu, eivätkä kaikki ole pitäneet hänen puheitaan realistisina. Siksi onkin mielenkiintoista seurata, miten laulajapojan hankkeen käy, ja kuinka suurelle epäilijöiden joukolle hän rohkeutensa ansiosta pääsee lopulta näyttämään pitkää nenää.