Täh? Eikö olisi sama sopia heti kättelyssä, että molemmat joukkueet saavat pelata aina puolet ottelusta ylivoimalla.
Maailman kovimmassa kiekkosarjassa - NHL:ssa - ei kannata enää koukkia, roikkua, repiä tai raastaa. Kauden alla sorvattujen sääntöuudistusten vuoksi pienimmistäkin estämisyrityksistä rokotetaan armotta benaltiboksilla.
Uudistusten pohjimmainen tarkoitus on lisätä maalimääriä ja yleisön viihtyvyyttä.
Nämä johtoherrojen asettamat tavoitteet ovat toteutuneet kiitettävästi ensimmäisten pelikierrosten aikana, sillä ainakin kuulopuheiden ja lehtijuttujen perusteella kiekkokatsojat ovat olleet haltijoissaan lehtereillä.
Onko pohjoisamerikkalainen kiekkoyleisö tosiaan niin taliaivoista porukkaa, että nauttii pelistä, joka on täynnä pelkkää erikoistilannepelaamista?
Tuskin.
Eiköhän kysymyksessä ole enemmänkin pitkän ottelutauon synnyttämä alkuinnostus.
Alkukauden NHL-otteluista moni on valitettavasti muistuttanut erehdyttävän paljon kotimaista kaukalopallomatsia.
Pohjois-Amerikan kiekkoilun tunnusmerkki - fyysinen pelityyli - on kuollut ja kuopattu. Pelaajien otteista paistaa ylivarovaisuus ja epätietoisuus.
Kahvaaminen ja roikkuminen eivät kuulu jääkiekkoon, mutta joku roti NHL:n pillipiiparien visertelyyn pitäisi saada.
Toki näin radikaaleihin uudistuksiin sopeutuminen vaatii aina oman aikansa.