Hullu, hullumpi, kylähullu. Mistä hän on tullut? Ja ennen kaikkea: mihin hän on mennyt? Yli 50 aktiivista kuuntelijaa ja kolme panelistia etsi Kalevan järjestämässä tietoiskussa vastauksia kysymyksiin kylähulluudesta, ITE-taiteesta ja Wiina-Matin merkityksestä.
Turhaan.
"Lopullisia vastauksia ei ole. Taiteen merkitys ihmiskunnalle on keskustelun herättäminen, vastausten hakeminen. Taide on ihmiskuntaa koossapitävää riitelyä", muotoili ohjaaja ja näytelmäkirjailija Juha Hurme.
Ilmaan jäi leijumaan suuria kysymyksiä vailla absoluuttista totuutta. Ainoa asia, joka yksimielisyyden vallitessa korostui 2,5-tuntisen keskustelun aikana, oli nykyajan persoonattomuus.
Positiivisesti poikkeavat, ympäristöään muuttavat persoonat ovat harvassa. Vai miksi muuten pitää puntaroida yli 70 vuotta sitten kuolleen Wiina-Matin merkitystä? Missä ovat nykyajan wiinamatit ja samuliparoset? Miksei heitä ole kukkina tunkiolla?
Panelistit olivat piinkovia asiantuntijoita. Opettaja Liisa Rentola, nykykansantaiteen tutkija Minna Haveri ja Hurme innostivat ja innostuivat.
"Taide voi olla tavallistakin"
Nykykansantaiteesta väitöskirjaa väsäävä Minna Haveri makusteli ääneen hulluuden ja nerouden välistä veteenpiirrettyä viivaa.
"Onko se tervettä, normaalia käytöstä, jos jumittuu sohvalle television ääreen? Eikö ITE-taide, jossa luodaan sosiaalisia kontakteja ja toteutetaan itseään, ole järkevämpää käytöstä?"
ITE-taiteessa heittäydytään "hulluna" mukaan taiteen syövereihin ja kaavitaan sielusta ilmaisuvoima, joka putkahtaa esille mitä moninaisimmissa muodoissa.
ITE-taide on omaperäistä, hassua. Vaasalaisen Edvin Hevonkosken sanoin: "Herrantähden, että jos mä saan ihmiset nauramaan, niin eikö se oo hyvä."
Taide ei ole pelkkää erilaisuuden tavoittelua tai kapinaa, muistutti haapavetinen luokanopettaja Leena Hannula.
"Taide voi olla tavallista ihmisten elämää. Koulussa syntyy lasten kanssa puolihuolimattomasti taidetta, jolla on korkeatasoiset tavoitteet."
Honkalan kollega, pulkkilalainen Sisko Suvilehto-Pyykölä harmittelee, että tekemisen ilo on usein nykypäivänä hukassa.
"Se ruokkii itse itseään, mutta sitä pitää etsiä läheltä. Luovuus on elämänasenne."
"Runo markalla, ruokoton viitosella"
Liisa Rentola uskoi, että Wiina-Matin sytyttämä kipinä on saanut Haapavedellä aikaan luovuusroihun, jonka tuloksena paikkakunnalta sikisee mestareita alalle kuin alalle.
Pilkkarunoilijana mainetta niittänyt Wiina-Matti elätti itsensä kirjallisilla lahjoillaan.
"Runo markalla, ruokoton viitosella", haapavetinen karjankasvattaja Jaakko Haukipuro tietää runoilijan todenneen.
Haukipuro rohkeni syyttää koululaitosta lasten luovuuden lähteen sammuttamisesta.
"Ennen koulua lapsilla on mielettömiä ideoita. Koulussa heistä tulee nöyriä, tasapäistettyjä", hän puhkui.
Kirjailija Samuli Paronen ja Wiina-Matti eivät olleet niin kuin muut. He irrottautuivat aikuisuuden kahleista, kakasta.
"Kuten Juice Leskinen runoili kappaleessaan: ´Kone käy, eikä koskaan lakkaa, on lapset ruokaa sen, ja aikuiset kakkaa´" Hurme kuvaili.
Helsinkiläinen kuvataideopiskelija Selja Kuisma muistutti taidemaailman laaja-alaisuudesta ja raja-aidattomuudesta.
"ITE-taiteen ja korkean taiteen ero ei ole niin jyrkkä kuin luullaan. Näiden taiteiden eroa ei tiedetä edes Kiasmassa."
Juoksun Euroopan mestari Juha Väätäinen lohdutti taiteentekijöitä, ettei kaikkea ole vielä keksitty.
"Hullun päästä löytyy uusia tapoja toteuttaa itseään. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, kuinka vapauttavaa on olla myönteisesti hullu."
Niin löytyy. Wiina-Matin muistoa kunnioittaen tämä juttu on kirjoitettu naisten kirjavassa leningissä, villasukat käsissä ja päähineenä pannumyssy.