Pois Chamonix'n vaarallisilta jäärinteiltä kiipeilemestä, pois rakennusten katoilta base-hyppäämästä. Tervetuloa kokeilemaan todellista extreme-lajia - jääpallon katsomista. Kokeile, kuinka nopeasti varpaat puutuvat kylmiksi siskonmakkaroiksi ja huulet muuttuvat smurffinvärisiksi lerpukoiksi.
OPS:n valmentaja Ari Koivuniemi naurahtaa mainosmiehen hänelle ehdottomaa taktiikkaa: ehkä jääpallon kannattaisi lähestyä ihmisiä uudella näkökulmalla. Heikkoudet käännettäisiinkin vahvuuksiksi. Lajia markkinoitaisiin hullujen ja raavaiden miesten extreme-lajina.
Perinteikäs jääpallo ei kuitenkaan tarvitse kravattia oikovaa mainoskonsulttia. Mieluiten jääpallo tarvitsee hentoa ja valkoista sisarta, hoitajaa. Jääpallo ei voi kovin hyvin.
"Kotimaisen jääpallon tilan arvosana, hmmh, seitsemän miinus ja menossa alaspäin", opettaja Koivuniemi pyöräyttää.
OLS:n kapteeni ja moninkertainen vuoden jääpalloilija Samuli Niskanen on hieman lempeämpi.
"Mittareita on tietysti monenlaisia. Maajoukkue on pärjännyt ihan hyvin esimerkiksi Ruotsia vastaan ja mekin pääsimme puolivälieriin maailmancupissa. Mutta toisaalta toiminnan laajuus... sanotaan nyt arvosanaksi vaikka seiska puoli", Niskanen aloittaa.
Perustaso
riittäisi
Aikoinaan jääpallo oli paksu ja hyvinvoiva kuin naapurin herraperheen vesa. Oulussakin huippuottelut vetivät vuosikymmeniä sitten vuodesta toiseen tuhansia katsojia Keskuskentän laidalle. Nykyisin otteluissa puhutaan usein lähinnä kymmenistä kuin sadoista katsojista.
Vaikka jääpallon nykyolosuhteet eivät ole hääppöiset, niin tilanne oli kultavuosina paljon huonompi. Nykyihmisen vaatimustaso vain on noussut elintason mukana. Hulluja nuo, jotka pyöräilevät talvisin, kun autokin on keksitty, todetaan. Hulluja nuo, jotka kantavat itse varustekassinsa, kun isäkin on olemassa.
Oulu sai tekojäänsä Raksilaan 90-luvun puolivälin jälkeen. Viime hetkellä, Koivuniemi mainitsee.
"Oululainen jääpallo oli jo lähes kuoliniskua odottamassa. Nyt meillä on erittäin suuria vaikeuksia saada juniorijoukkueita, vaikka OPS ja OLS pelaavat saman nimen alla. Paremmat olosuhteet, jääkiekko ja salibandy, saivat juniorit. Ruotsissa tekojäät tulivat vuosikymmeniä aikaisemmin, Suomessa ne tulivat vähitellen tippumalla. Siellä asiat liikkuvat eteenpäin, täällä eletään keskiaikaa", Oulun Tarmon ja OPS:n riveissä vuosikymmeniä pelannut Koivuniemi kritisoi.
Jääpalloihmiset ovat viisastuneet sen verran, että pahimmat haihattelut on kuopattu. Perustaso riittäisi katsojille ja pelaajille.
"Katsomossa pitäisi olla edes jonkinlaista lämmitystä. Huolto- ja pukutiloja olisi myös parannettava. Eivätkä nämä vaatimukset ole pelkästään jääpalloilijoiden, sillä onhan tekojäällä paljon yleisökäyttöä", Niskanen huomauttaa.
Niskanen ja Koivuniemi myöntävät, että vaatimisella ei ole vankinta pohjaa. Yleisömäärä kohoaa suureksi vain kauden viimeisessä pelissä. Vain Torniossa kansaa kerääntyy kauden mittaan hieman enemmän katsomoon.
"Olosuhteet ovat suurelta osalta aihettaneet sen, että ihmisiä ei kiinnosta. Toivottavasti Raksilan saneerauksen yhteydessä saataisiin jotain tehtyä myös tekojääradan tiloille. Onhan tämä kaksiteräinen miekka: päättäjät katsovat, ettei siellä ole kuitenkaan katsojia", Koivuniemi näkee.
Divisioonatason
puuttuminen näkyy
Tulevalla kaudella liigassa pelaa 12 joukkuetta. Siinä ovat mukana käytännössä kaikki Suomen edustusjoukkueet, jos harratelijaliigoja ei lasketa mukaan. Vielä 1980-luvulla esimerkiksi Oulun alueelta oli lukuisia joukkueita eri divisioonissa. Monilla paikkakunnilla seurat ovat kuolleet kokonaan.
Ongelmilta ei voi tällaisessa tilanteessa välttyä. Kulosaaren Vesta luopui liigapaikastaan, vaikka velaton seura oli taloudellisesti plussalla. Syynä on pelaajapula: harvat ovat valmiita suoraan juniorisarjoista liigaan. Divisioonatason puuttuessa moni juniori-iän ohittanut pelaaja lopettaa.
"Divisioona vaatisi jo jonkinlaisia investointeja. Oulussakin on harrasteliiga, mutta harva yrittää satsata pelaamiseen. Ehkä pitkien etäisyyksien vuoksi etelässä ja pohjoisessa voitaisiin pelata omaa aluesarjaa, jonka jälkeen parhaat pelaisivat kauden lopussa turnausluonteisesti esimerkiksi kahtena viikonloppuna karsinnan liigaan", Niskanen mainitsee.
Koivuniemi on samoilla linjoilla, mutta kysyy tekijöitä.
"Miten tempaista divisioonan luominen tyhjästä? Juuret on syöty."
Alkavalla kaudella liiga jakautuu yksinkertaisen sarjan jälkeen kuuden parhaan joukkueen valioliigaan ja kuuden huonoimman bandyliigaan. Alemman sarjan porkkanana on kaksi paikkaa pudotuspeleihin.
"Näissä raameissa tämä on paras mahdollinen järjestelmä. Joulukuun lopussa jakaudutaan jo parempiin ja huonompiin. On hyvä, että ensimmäinen vaihe on mahdollisimman lyhyt", itsekin OLS:n 31-0-voitto-ottelussa PaSa Bandya vastaan viime kaudella pelannut Niskanen tietää.
Lumipalloa
etsimässä
Koivuniemi unelmoi yhä jääpallon omasta lumipallosta, joka lähtisi vyörymään.
"Jos jääpallokatsojille annettaisiin mahdollisuus seurata peliä kunnon olosuhteissa, niin pallo voisi pikkuhiljaa lähteä vyörymään. Aluksi puhuttaisiin edes muutamista sadoista katsojista. Huomauttaisin, että Oulussa on edelleen jatkuvasti kaksi joukkuetta maan kahdeksan parhaan joukossa."
Koivuniemi myöntää silti myös jääpalloväen tarpeen katsoa itse peiliin.
"Meiltä puuttuu tekijöitä, sillä esimerkiksi juniorivalmentajat ovat kiven alla. Monille vapaaehtoisille kasautuvat kaikki asiat ja he palavat puhki", Koivuniemi kertoo.
Vieläkö lajin tekijämiehillä riittää uskoa omaan lajiinsa?
"Pakko uskoa, vaikka välillä on aika mustia hetkiä. Uskon, että kun talvi tulee, niin jääpallolle on aina oma sijansa. Yleisön kannalta tilanne ei voi enää paljon huonommaksi mennä", Niskanen hymähtää.
12 joukkueen liiga alkaa lauantaina 16.11. OLS kohtaa avauskierroksella kotiottelussaan PaSa Bandyn. OPSpelaa vieraissa HIFK:ta vastaan. ToPV.n vieraaksi Tornioon saapuu JPS. Vastus aloittaa Narukerää vastaan Porissa.