Kemin kaupunki järjestelee neliöitään, nipistää kiinteistökulujaan, ja kerää rahaa reikäiseen kassaansa. Tyhjät tilat saavat mennä, mutta eivät vain tyhjät, sillä tapauskohtaisesti myyntilistalla on myös käytössä olevia rakennuksia.
Kaupungintalo pysyy kaupungilla, mutta kulttuurihistoriallinen arvorakennus, Paattion kartano, on taas ostajakandidaattien syynissä.
Alunperin uittoyhdistyksen pääkonttoriksi ja edustusasunnoksi 1918 rakennettu kartano on vuosikymmenien varrella ollut monena: lentäjien majoituspaikkana, kunnantoimistona, kouluna ja lasarettina. Kellarissa on säilytetty ruumiita, ja siksipä täällä kummitteleekin, Kemin kuvataiteilijoiden aktiivi Seppo Mikkanen muistuttaa.
Viimeiset 15 vuotta kartanoa ovat käyttäneet Kemin työväenopisto ja kuvataitelijat, joiden tarpeisiin rakennus viimeisen päälle remontoitiin. Molemmat ovat erittäin tyytyväisiä toimiviin tiloihin, ja rakennuksen käyttö onkin vilkasta. Viikoittain kartanossa käy kursseilla satoja työväenopistolaisia, ja taiteilijat ahkeroivat ensimmäisen kerroksen tiloissaan.
Kemin tekninen johtaja, tilapalvelupäällikkö Matti Päkkilä myöntääkin, ettei toiminnan puolesta ole ongelmaa. "Koko kiinteistö on käytössä."
Pulman muodostavat ne tyhjät neliöt, jotka eivät jostain syystä houkuttele ostajia tai ulkopuolisia vuokralaisia kunnollaan, sijainnillaan tai käytettävyydellään. Niinpä kaupunki onkin päättänyt myydä harkinnan mukaan myös käytössä olevia vetovoimaisia rakennuksia, ja kierrättää niissä olevia vuokralaisia vähemmän haluttuihin tiloihin.
Näin Paation kartanokin päätyi myyntikohteeksi. "Kartanolle on ollut jonkin verran kysyntää", Päkkilä kertoo.
Kaupunki kauppasi vastikään lehdissä ilmoituksin näyttävästi kartanoaan. Samassa yhteydessä myytiin myös tyhjäksi jäänyttä Pajusaaren koulua, jonne työväenopistolle ja taiteilijoille on ajateltu korvaavia tiloja.
"Jos koulukin menee kaupaksi, tilat löytyvät kyllä jostain muualta", Päkkilä vakuuttaa.
Mutta Kemin kuvataiteilijoiden puheenjohtaja Liisa-Maria Tiihonen ei ole vakuuttunut, vaikka hän luottaakin uusien tilojen saamiseen. "Nämä tilat on remontoitu ja suunniteltu meidän käyttöömme. Vastaavien saaminen vaatii kalliin investoinnin, ja joka tapauksessa taiteilijoiden työskentelyyn tulisi pitkä katkos."
Työväenopiston rehtorin Vappu Kraatarin mielestä Pajusaaren koulu ei sijainniltaan luonnu korvaavaksi tilaksi. Se tiputtaisi porukkaa kyydistä ja veisi näin opiskelun ja harrastamisen mahdollisuuksia erityisesti pohjoiselta kaupunginosalta.
"Kaupungilla ei ole kohta mitään toimintoja Karihaarasta pohjoiseen. Tänne jäävät vain ulosmenoväylät: hautausmaa ja lentokenttä", Tiihonen kritisoi.
Taiteilijoita surettaa, kun luovan hulluuden tyyssija on katoamassa alta, ja seuraava työskentelytila on vielä täysi arvoitus. Tiihosen mukaan trendi maailmalla on päinvastainen, siellä vanhat arvorakennukset ovat arvossaan. Nyt myydään terveet omenat, kun madonsyömät eivät käy kaupaksi.
"Siinä kärsii kulttuurikaupungin maine", Mikkanen huomauttaa.
Tiihonen toivoo hartaasti, että kartano jäisi kaupungille, ja pitkään jatkuneelle kädenväännölle pantaisiin lopullinen piste. "Tämä on ainoa kaupungin omistama kartano ja sillä on kulttuurihistoriallista itseisarvoa. Se antaa myös identiteettiä pohjoiselle kaupunginosalle."
Asemakaava-arkkitehti Riitta Vallinkaan ei ole innoissaan suojelurakennuksen tulevasta kohtalosta. "Valitettavaa, että kaupunki myy sen rahapulassaan." Vallinin mukaan rakennuksen arvo ei toisaalta myynnissä muutu, hyvässä lykyssä se voi jopa kohota.
"Me rakastamme tätä paikkaa, ja olemme yrittäneet arvostaa ja vaalia kartanoa kartanona", Tiihonen ja Mikkanen puolestaan sanovat.