Sotakirveitä ei ole haudattu Yhdysvalloissa. Hollywood-westernit ovat edelleen suosittuja, ja niiden kautta elää kuva hevosella ratsastavasta ja sotakirvestä heiluttelevasta punanahasta.
"Surullista on, että amerikkalaiset näkevät meidät menneisyydessä eivätkä kohtaa nykytasolla", sanoo Amerikan intiaanien instituutin sekä intiaanielokuvien festivaalin johtaja Michael Smith.
"Se on vahingollista myös nuorille intiaaneille. Länsimaisessa elokuvassa ja televisiossa meidät nähdään yhä pakanoina ja tappajina. Kuva ei ole muuttunut."
Kaamoksen kuvat -festivaalille Inariin kutsuttu Smith kertoi intiaanilapsille ja -nuorille järjestetyistä elokuvatyöpajoista, joissa heitä rohkaistaan kertomaan omia tarinoitaan. Palkatut elokuvantekijät ovat opettaneet vuodesta 2001 jo 400 reservaattien nuorta.
"Opetamme lapsille ja nuorille, että media on jotain jonka he voivat ottaa haltuunsa. Uudet mediataidot ja aktiivinen ote todella muuttavat yhteisön dynamiikkaa."
Työtön ja narkkari
Pohjois-Amerikassa on 500 eri intiaaniheimoa. Useat niistä ovat tulleet lännessä tutuiksi nimenomaan viihteen, sarjakuvalehtien ja elokuvien välityksellä: esimerkiksi navajot, siouxit ja apassit.
Myös tämän päivän intiaanit on mediassa puristettu tiettyyn muottiin. Heidät esitetään yleensä sosiaalisten ongelmien ruumiillistumina.
"Intiaanin imago on alkoholisti, työtön ja huumeiden käyttäjä", Smith kiteyttää.
Omana inspiraation lähteenään ja positiivisena merkkinä intiaani-identiteetin muutoksesta hän mainitsee intiaanipäällikkö Dan Georgen esittämän roolin elokuvassa Pieni suuri mies, jonka pääosassa nähtiin Dustin Hoffman.
Kallo kallosta
Choctaw-ohjaaja Ian Skorodin on tehnyt nukkeanimaation, joka haastaa Hollywoodin perinteiset inkkarileffat. Skorodinin Hullu intiaani (2005) nähtiin Inarin jääelokuvateatterissa iltataivaan tähtien alla.
Animaation supersankaria esittää taisteluleikkien intiaaninukke, jolla on vastassaan Yhdysvaltain hallituksen iskujoukot ja vahvasti aseistetut kommandot. Sankari nousee sotajalalle, koska USA:n presidentti ei kunnioita vanhoja intiaanien kanssa tehtyjä sopimuksia.
Koska sopimusoikeuden tie nousee pystyyn, intiaanisankari tarttuu suunnitelmaan B eli varastaa presidentin esi-isän Prescott Bushin kallon. Vaihtariksi hän vaatii päällikkö Geronimon kalloa.
Skorodin tuo animaatiossaan esille intiaanien kulttuurisen olemassaolotaistelun räiskintäpelien ja sotaleikkien keinoin. Lasten leikit jäljittelevät oikeita sotia, ja niissä käytetyt lelut ovat mahdollisimman autenttisia. Strategia on oivaltava ja elokuva salapoliittinen. Länsimainen mielikuva- ja leluteollisuus tarjoaa ohjaajalle valmiit aseet.
Skorodinin action-animaatiolla on suoria esikuvia todellisuudessa. Skorodin on ohjannut elokuvan Tushka (1997) A merikan intiaaniliikkeen ja FBI:n yhteenotoista 1970-luvulla.
Ian Skorodinin nukkeanimaatio on anarkismissaan sukua turkulaisen Anneli Nygrenin barbievideoille.
Äiti Maa murhataan
Festivaalin satuttavimpia dokumentteja oli George Gagen ohjaama Meidän maa, meidän elämä (2006). Se kertoo kahden shoshone-isoäidin 30-vuotisesta taistelusta vanhojen elämäntapojen puolesta Yhdysvaltain hallitusta ja monikansallisia suuryrityksiä vastaan.
Shoshonet häädetään mailtaan, koska Nevadan vuoristosta löytyi yksi maailman suurimpia kultaesiintymiä. Vapaana laiduntavat hevoset, koko elämänmuoto ja intiaanien pyhät uhripaikat jyrätään ydinkoealueen ja ydinjätteen jälkivarastojen tieltä.
"Ne tuhoavat Äiti Maan, ne tappavat hänet", huolehtivat yli seitsemänkymppiset Carrie ja Mary Dann.
"Tämä on kansanmurha. Näin epäinhimillisellä tavalla kohdellaan vain intiaaneja, vammaisia, lapsia ja hulluja."