Mannan Songs of Hope and Desire julkaistaan 30.9.
www.myspace.com/mannamariam
Pidä lähelläsi ne, jotka saavat sinut hulluksi, laulaa Manna Some Girls / Some Boys -biisissään. Vain jotkut tytöt ja jotkut pojat sytyttävät blogit, jotka jatkuvasti intoilevat uudesta musiikista. Vielä harvemmat täyttävät myös radioaallot sekä lehtien palstat. Yksi heistä on helsinkiläinen lauluntekijä Manna, jonka kappaleesta kohistiin koko kesä. Äkkihitti hullaannutti.
Eräällä brittisivustolla käskettiin keskeyttämään tyystin senhetkiset tekemiset ja keskittymään kyseisen singlen kuunteluun. Norjalaisen elektroprinsessa Annien taustavoimista ja Op:l Bastardsista tutun Timo A. Kaukolammen kanssa työstetty kappale risti Mannalle uuden lempinimen: "Suomen Ladyhawke".
Monelle Some Girls / Some Boys oli mannaa taivaasta. Blogikirjoittelu poiki keikkoja ainakin Englantiin.
Alkuhuomio on ollut lähes Le Corps Mince de Francoisen suuruusluokkaa, mutta Mannan kohdalla menestys tuntuu konkreettisemmalta kuin trendikkäällä tyttökolmikolla. Heidän ensisynnytystään on odotettu jo kohtuuttoman kauan. Sen sijaan uuden blogitähden lento näyttää kestävän myös reaalimaailmassa.
Vaikka vertaus 80-lukulaista syntikkapoppia tekevään Ladyhawkeen oli osuva, antaa se Mannan tuoreesta Songs of Hope and Desire -levystä väärän kuvan. Myös Mannan muodikas habitus johtaa harhaan: musiikki on ajatonta.
Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin, sillä Mannasta on kuultu ennenkin. Toissa vuoden toukokuussa häneltä ilmestyi Sister-debyyttialbumi, josta seurasi enemmän puhetta kuin myyntilukuja muttei nykyisenkaltaista hehkutusta. Paitsi HIM-faneilta, jotka lämpenivät Ville Valo -duetosta.
"Tietenkin se levy on minulle hyvin rakas. Se oli itselleni suuri alku, askel eteenpäin omassa taiteilijuudessani ja tekemisessäni", Mariam "Manna" Jäntti kertoo kävellessään Helsingin ydinkeskustassa.
Hän on tulossa kuvauksista. Ensilevyn aikoihin Mannan kasvot tunnistettiin korkeintaan pääkaupungin indiepiireissä, mutta kakkosalbumi on uusi luku. Kuulijakunta lasketaan suuremmilla numeroilla.
Täytyy aloittaa alusta, siis uudesta alusta. Manna pitää itsekin kakkoslevyä toisena debyyttinään. Ensimmäisen biisit kirjoittivat muut kuin hän. Nyt artisti on säveltänyt ja sanoittanut kaiken itse.
"En olisi kuitenkaan voinut tehdä tätä ilman debyyttiäni. Se kokemus, minkä sain työskennellessäni eri ihmisten kanssa erilaisissa ympäristöissä, oli hyvin opettavaista. Sitä kautta löytyi oma tapa tehdä", Manna sanoo.
Ajatuksissaan hän kävelee rakennustyömaalle ja kuorma-auton peruutuspiippaus peittää puheen, kunnes: "Apua, ajauduin umpikujaan!"
Luultavasti Suomen Ladyhawke -nimitys unohtuu viimeistään, kun bloggarit saavat albumin käsiinsä. Se on nimittäin kaukolammeton: Some Girls / Some Boys -biisinkin levyversiosta on riisuttu konevelhon elektroasusteet.
"Halusin kokonaisuudesta yhtenäisen", Manna perustelee.
Uusiseelantilaisen Ladyhawken sijasta algerialaisisän ja suomalaisäidin tytär on pelkistänyt musiikkinsa kohti brittiläistä PJ Harveyta ja amerikkalaista Patti Smithiä. Songs of Hope and Desirella soul soi raa´asti ja punk herkästi.
Albumin soundi syntyi Mannan ja Joensuu 1685 -yhtyeen Mikko Joensuun yhteiskeikoilla. Saman tunnelman hän tallensi levylleen, jonka Manna tuotti kitaristin kanssa.
Kuuluu helpotus: Manna löysi työmaaloukosta takaisin kotikulmilleen Punavuoreen. Myös tulevaisuutensa hän pitää avoimena.
"En halua jumittua mihinkään. Olen aina tehnyt sitä, mikä on sillä hetkellä tuntunut mielekkäältä ja kiinnostavalta. Mielenlaatuni on sellainen, että haluan kokeilla kaikkea."