Viime vuosina tehtyjen sarjakuvaelokuvien ongelmana on ollut riskien kaihtaminen. Hulppeista puitteista huolimatta ainakin teini-iän ohittanut katsoja jää kaipaamaan yllättäviä ratkaisuja ja uusia ideoita.
Joskus on kunniakkaampaa epäonnistua tyylillä kuin tehdä asiat samalla tavalla kuin aina ennenkin. Sen vuoksi Ang Leen Hulk on ilahduttava tulokas sarjakuvaelokuvakatraaseen.
Hulkissa Lee kokeilee rohkeasti niin tarinan kuin kuvakerronnan tasolla. Hän on löytänyt Stan Leen ja Jack Kirbyn 1960-luvun alussa luomasta sarjakuvasta olennaisen. Taustalla pilkottavat vanhat myytit, kaunotar ja hirviö, Jekyll ja Hyde sekä Frankenstein etunenässä. Jokainen voi samastua Eric Banan esittämään hahmoon, joka on vuoroin estynyt älykkö, vuoroin jättimäinen vihreä hirviö, joka antaa lähinnä nyrkkiensä puhua.
Varsinkin elokuvan alkupuolella tarina etenee köhien. Myös Leen tapa jakaa valkokankaan kuva-alaa "sarjakuvamaisesti" tuntuu hieman teennäiseltä. Laskelmoivien tuote-elokuvien alalajissa Hulk on kuitenkin omaa luokkaansa, erikoinen epäonnistuminen.