Iijoen vesistön laittomista irtouittoväyläperkauksista aiheutuneiden menetysten hyvittämiseksi tehtiin Iijoen puitesopimus (20.11.1986). Olin 1980-luvulla aikaansaamassa Metsähallituksen, MTK:n ja Kalatalouden Keskusliiton välistä sopimusta, jolla saatiin korvattua uittoperkauksista aiheutuneita maa- ja vesialuemenetyksiä sekä käynnistettiin uittosääntöjen kumoamisen jälkeen kunnostetuille koski- ja virta-aluille kalanpoikasistutukset.
Ennen sopimusneuvottelujen alkamista korvauksia yritettiin turhaan vuosien ajan eri yhteyksissä saada vesioikeusteitse, mutta vahingot olivat aiheutuneet yli kymmenen vuotta sitten, eli olivat juridisesti vanhentuneet, ja Metsähallitus ei korvaamiseen suostunut.
1980-luvun puolimaissa pidetyssä viranomaisneuvottelussa Oulussa Metsähallituksen edustaja yllättäen ehdotti vahingoista ja haitoista sopimista. Ouluun Metsähallituksen piirikuntakonttorille palkattiin kalastusmestari tekemään Iijoen puitesopimuksen mukaisia sopimuksia Iijoen vesistöalueen uittoväylien kuntoonpanoista menetyksiä kärsineillä vesialueilla toimivien kalastuskuntien kanssa, ja järjestämään kunnostetuille jokialueille kalojen alkuistutuksia.
Maapuolenkin menetyksistä tehtiin tilakohtaiset sopimukset. Maa-aluekorvauksiin kuuluvat muun muassa tontti-, pelto- ja laidunalueet, metsätalousmaa puuston mukaan, kaivuumaiden läjitys maa-alueille ja uittopatojen käytöstä aiheutuneet padotusvahingot sekä tuhoutuneet vesimyllyt ja -sahat.
Puitesopimus koskee Iijoen vesistöalueella pääasiassa 1950-luvulla uittoväylän kuntoonpanotöistä sekä uittorakenteista aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen korvaamista. Sopimus kattaa kaikki ko. töistä aiheutuneet vahingot, haitat ja muut edunmenetykset. Yksittäisiä korvaussopimuksia tehtäessä noudatetaan täyden korvauksen periaatetta ja sitä, mitä puitesopimuksessa on. Vahingot ja haitat korvataan siitä alkaen, kun vahinkoa tai haittaa on uittoväylän kuntoonpanosta syntynyt.
Puitesopimuksen merkitystä ei voi olla korostamatta. Sopimuksen myötä muutoin korvaamatta jäävät vanhentuneet vahingot ja haitat on todella korvattu. Rahakorvausten lisäksi Vaalan Kutujoen ja Kuhmon Änättikosken ennakkopäätösten mukaisesti kunnostettuihin koskiin on tehty kalojen istutuksia viiden vuoden ajan. Metsähallitus on käyttänyt Iijoen puitesopimukseen perustuen 1987–2012 noin 3,7 miljoonaa euroa uittoväylien kuntoonpanosta aiheutuneiden kala- ynnä muiden vahinkojen korvaamiseen, 2,5 miljoonaa kalaistutuksiin ja 3,8 miljoonaa kalastotarkkailuihin ja tilojen rajankäyntitoimituksiin, yhteensä 10 miljoonaa euroa.
On sääli, ettei vastaavanlaisia sopimuksia ole saatu tehtyä muille irtouittoväylille vesiympäristörikosten hyvittämiseksi. Sopimisen aloittaminen vaatii viranomaisilta viitseliäisyyttä ja sitkeyttä. Keppiä ja porkkanaa sopimiseen voisi tulla ympäristöasioista ja omaisuuden suojasta kiinnostuneilta poliitikoilta ja päällikkötason virkamiehiltä.
Korkeimman hallinto-oikeuden Kutujoen ja Änättikosken ennakkopäätöksiä sekä KHO:n myöhemmin antamia uittoväylää kuntoon pantaessa laskettujen järvien vedenkorkeuksien palauttamista koskevia päätöksiä noudattaen ovat Iijoen vesistöalueella ympäristöhallinnon vuosina 1988–2012 tekemät kumoamistyöt uittolaitteiden poistamisineen maksaneet noin kuusi miljoonaa euroa.
Kalaviranomaisen valitusten perusteella Korkein hallinto-oikeus määräsi Kutujoelle 1977 ennakkopäätöksenä, että peratut kosket on uittosäännön kumoamistyönä kivettävä ja 1986 Änättikoskelle, että kunnostetulle koskelle pitää rakentaa kutusoraikkoja. Kutujoen ja Änättikosken ennakkopäätösten jälkeen annetuissa uittosääntöjen kumoamispäätöksissä ovat määräykset kiveämisistä ja kutusorista.
Ennakkopäätöstä kalojen palauttamisesta kunnostettuihin koskiin ei ole. Ainoastaan Iijoen vesistöalueella Metsähallitus istuttaa kunnostettuihin koskiin viiden vuoden ajan kalanpoikasia Iijoen puitesopimuksen perusteella. Ennen Kutujoen päätöstä annetuissa uittosääntöjen kumoamispäätöksissä oli määräykset uittopatojen purkamisesta tai ainakin sulkulaitteiden poistamisesta, uittopuomien ja -kiinnikkeiden poistamisesta sekä käyttö- ja omistusoikeudella lunastetuista maa- ja vesialueista, ei muita velvoitteita.
Kaivoin 1973 tekemäni muistion kotiarkistosta, kun Suomussalmen Hukkajoen raakkutuho tuli julkisuuteen. Hukkajoki laskee uittoperattuun Naamankajokeen, ja sitä ei uittoa varten ole perattu. Hukkajoen metsäkoneiden ylikulusta aiheutunut raakkutuho on minimaalinen verrattuna uittoperkausten aiheuttamaan tuhoon. Armeijan pioneerit ovat rakentaneet Suomessa vuosikymmeniä tilapäisiä siltoja ihmisten kulkutarpeisiin. Tällainen silta Hukkajoen yli olisi mahdollistanut raskaidenkin metsäkoneiden joenylityksen ilman haitallisia seurauksia Hukkajoen vesieliöille.
Mikko Keränen
biologi, valtion ympäristöhallinnon virkamies Oulussa 1973–2013
Aiheen materiaalia:
Kauppinen, Jorma, Yrjänä Timo & Sarajärvi Karoliina 2013: Iijoen vesistön uittotoiminta ja sen jälkeiset entisöintityöt. – Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Elinvoimaa alueelle 5.
Luhta, Pirkko-Liisa 1995: Sopimusmenettely Iijoen uittokorvausten hoidossa. 40 s.