Aurinkoinen ja tuulinen lauantai puolilta päivin Meritullin venesatamassa. Ei ruuhkaa. Lukuisia havaintoja laiturissa olevista veneistä, yksittäisiä näköhavaintoja veneilijöistä. Kummallisin ilmestys on teatterin takaa lähestyvä perämoottorilla varustettu laituri, jonka päälle nostetuissa tuoleissa iloinen seurue hörppäilee siideriä.
Oulunsalolainen Soukan perhe on rantautumassa purjeveneellään Meritullin venesatamaan. Harri Soukka kertoo perheen olevan päiväretkellä. Tarkoituksena on käydä jätskillä Oulun torilla ja palata takaisin Varjakan venesatamaan. Sellaista päiväretkeilyä purjeveneily Oulun ympäristössä useimmiten onkin.
"Kiviniemi ja Kropsun saari ovat hyviä paikkoja, muuten retkikohteita on täällä aika vähän. Jos esimerkiksi Turun saaristoon verrataan, niin onhan ero aikamoinen. Siellä on saaristo, enemmän veneilijöitä ja paljon hyviä satamia, joissa palvelut pelaavat", Harri Soukka vertailee.
Pavunruskeaksi paahtunut Hannu Alho paistattelee Pretty Angel -nimisen suuren purjeveneen kannella Meritullin venesatamassa. Alho on kotoisin Raumalta, ja hän on ollut reissussa kolmisen viikkoa. Pretty Angel on lipunut Ruotsin rannikkoa pitkin Perämerelle ja viimein Ouluun, jossa juhlitaan tyttären häitä.
"Perämeren saaristo on veneilijälle vaikea. On kiviä, matalaa ja suojatonta", Alho kuvailee.
Silti hän vakuuttaa, että haasteista huolimatta Ouluun oli mukava tulla, vaikka vierasvenesatama onkin pieni, levoton ja sosiaalitilat ovat turhan kaukana. "Mutta onhan vierasvenesatama keskellä kaupunkia, siinä on myös hyvät puolensa."
Meritullin vierasvenesatama on portti kaupungista merelle. Veneilyharrastajilta keskeinen satama ei saa hääviä arvosanaa. Oululainen kirjailija ja veneilijä Joni Skiftesvik väittää muualta tulevien veneilijöiden suorastaan karttavan Meritullia. Saman on havainnut myös Oulun Purjehdusseuran kommodori Sauli Huikuri. Kukapa sitä haluaisi maksaa majoituksesta ravintola-alueen ja teinien kokoontumispaikan välissä. Kaljapullot lentelevät ja mekkala on melkoinen läpi yön. Ei mikään lapsiperheen unelma kesäyöstä keskellä laineiden liplatusta.
Monien veneilijöiden mielestä parempi paikka vierasvenesatamalle olisi Nallikarissa, jossa on jo valmiiksi leirintäalueen palvelut. Nallikarissa on kuitenkin liian matalaa, eikä rantaan pääse kuin kajakilla. Sataman rakentaminen edellyttäisi isoja investointeja: ruoppausta, aallonmurtajien ja laituripaikkojen rakentamista.
Saaret pelkkää ryteikköä
Parikymmentä vuotta Oulun edustalla veneilyä harrastanut venemyyjä Heikki Laurila suuntaa veneensä keulan kohti Varjakan saarta, joka on suosittu lähiveneilykohde. Vesillä on aika vilkasta. Vähän väliä vastaan tulee moottoriveneitä, purjeveneitä, kanootteja ja yksi suurempi huvivene. Laurila nostaa tottuneesti jokaiselle vastaantulijalle kättä. Veneilijöiden kesken näyttää vallitsevan rento tunnelma.
"Tuntuu siltä, että veneilijöitä on nykyään enemmän kuin ennen", Laurila arvioi.
Veneilyn suosio onkin kasvussa. Esimerkiksi Oulun Purjehdusseuran jäsenistöstä lähes 40 prosenttia on uusia harrastajia, jotka ovat liittyneet seuraan kolmen vuoden sisällä.
Merellinen Oulu näyttää maallikon silmissä aika kivalta. Meri kimmeltää sinisenä ja rehevöityneet saaret piirtyvät vihreinä keitaina sinistä taivasta vasten. Tuntematon pariskunta on rantautunut saareen ja ottaa aurinkoa pikkuruisella hiekkakaistaleella.
Oulun edustalla on yllättävän paljon saaria. Merellinen Oulu ry:n puheenjohtajan Pentti Auranahon mielestä Oulun edustan saaret ja rannat ovat lohduttomassa kunnossa. Samaa mieltä on Joni Skiftesvik, joka luonnehtii luonnontilaisia saaria ryteikön peittämäksi joutomaaksi. Saariin kaivattaisiin nuotiopaikkoja ja rantautumisen mahdollistavia laitureita. Lähisaarista ainakin Hermanni, Hietakari ja Kyrönkari olisivat kehittämisen arvoisia lähiveneilykohteita.
Varjakka on valopilkku
Varjakan saarta voidaan pitää Oulun edustan saariston valopilkkuna. Oulunsalon kunta on aloittamassa projektia saaren kehittämiseksi EU-varoin. Suunnitelmat kuulostavat huikeilta: saareen on tulossa yritystoimintaa, asuntoja ja matkailua. Käytännön töiden pitäisi alkaa parin vuoden sisällä.
Vaikka Varjakan saari on vielä metsittyneessä tilassa, laiturissa on suorastaan tungosta. Laiturilla käppäilee toistakymmentä henkeä. Pitkän linjan veneilijä Erkki Ålander istuu laiturin nokassa onkimassa. Meneillään on Varjakan veneilijöiden onkikisat ja ämpärissä uiskentelee jo useampi ahven. Rajahaudan veneilijöiden jäsen Eero Vuoti ja Oulun Työväen Pursiseuran jäsen Antti Smed ovat tulleet purjeveneellä Oulusta.
Sukellusseura Oulun Vesimiehet on myös hyvin edustettuna, sillä sukellustukialus Victoria hyytyi kesken matkan ja jätti Jouni Herrosen, Juha Haapajärven, Marko Lipposen ja Markus Riihimäen saareen.
"Testireissulla oltiin. Oli tarkoitus mennä katsastamaan paikkoja ensi viikon hylkysukellusta varten. Yhtäkkiä moottori keitti ja öljyt valuivat pihalle", Herronen kertoo.
Kaikki laiturilla ovat innokkaita merellisyyden puolesta puhujia. Ideoita sinkoilee joka suunnasta. Smed ja Vuoti vaativat rantautumismahdollisuuksien parantamista, väylien kunnostamista ja merkkaamista sekä saarien ja Pateniemen rannan kehittämistä. Vierasvenesataman kohentamiseksi kannattaisi Vuotin mielestä katsoa esimerkkiä Kemistä.
Sukellusporukan mielestä mallia voisi ottaa Vaasan, Kokkolan ja Pietarsaaren suunnalta. Merenkurkun alueen saarissa ja rannoilla kesämökkikulttuuri on vilkasta, mikä puolestaan näkyy aktiivisena veneilynä. Myös Kokkolassa järjestettävät risteilyt Tankarin majakkasaarelle saavat kehuja. Sukeltajat kaipaavat saarille suuntautuvia risteilyjä myös Ouluun.
"Tuntuu siltä, että ilmapiiri ei ole Oulussa merellisyydelle kovin myönteinen. Hyvä esimerkki on se, että torinrannan kuunaria on oltu häätämässä pois maisemaa rumentamasta. Itse ajattelen päinvastoin, tuollaiseen toimintaan pitäisi pikemminkin kannustaa", Riihimäki mainitsee.
Nihkeä ja välinpitämätön asenne on huomattu monella taholla. Pentti Auranaho ja Joni Skiftesvik vaativat perusteellista ajattelutavan muutosta. Kaupungin päätöksentekijöiden pitäisi ymmärtää meri yhdeksi innovatiivisen Oulun osaksi. Merellisyyden kehittämistä ei saisi jättää vain veneilyseurojen harteille, sillä kaupungin tukea ja rahaa tarvitaan. Skiftesvik epäilee, etteivät kaikki Oulun päättäjät ole käyneet vesillä, eivätkä he edes tiedä, miltä Oulu mereltä päin näyttää.
Samaan suuntaan viittaa imagotutkija Topiantti Äikäs, joka Kalevan alakertakirjoituksessa luonnehti Oulua "kummalliseksi (meri)kaupungiksi", jossa merihistoriasta huolimatta ei ole osattu hyödyntää mereen liittyviä matkailutuotteita tai imagoresurssia.
Myös kuntien välistä yhteistyötä pitäisi tehostaa. Huikurin mielestä esimerkiksi Hailuoto-laivan reitti Oulunsalon Varjakasta Lumijoen Varjakkaan voitaisiin kunnostaa huviveneväyläksi, jos kunnista löytyisi tahtoa. "Lumijoen Varjakka on upea ja hyvin varusteltu kohde, harmi vain, että väylä on umpeen kasvanut", Huikuri sanoo.
Veneilyä harrastava Oulun apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkala ymmärtää veneilijöiden kritiikkiä. Hänen mukaansa kaupungin johdossa on nyt havahduttu. Matkailun "masterplaniin" kuuluu merellisyys. Tavoitteena on pohtia, miten merta voitaisiin jalostaa matkailun tarpeisiin. Omat työryhmät on perustettu myös Oulun sataman strategiaa, Tall Ship´s Race -tapahtumaa ja Toppilan sataman kehittämistä varten. Työryhmien näkemyksistä tietoa saataneen syksyllä.
Kenakkala kannattaa myös saarien kehittämistä. Se kuitenkin edellyttää monien tahojen yhteistoimintaa, sillä saaret eivät ole kaupungin omistuksessa.
Kiistelty Toppilansalmi
Merellinen kierros päättyy Toppilansalmeen. Heikki Laurilan moottorivene mahtuu helposti vanhan ja tulevan Toppilansalmen sillan alitse. Purjeveneet ja isommat paatit eivät sen sijaan siltojen alta pääse kulkemaan.
Toppilansalmi ja varsinkin salmen yli rakennettava silta ovat Oulun merikeskustelun kestoaiheita. Vaikka kaava on hyväksytty ja silta on vuosien 2009-2011 investointiohjelmassa, sillan vastustajia löytyy edelleen. Esimerkiksi Joni Skiftesvik vaatii sillan rakentamisesta luopumista. Hänen mielestään silta tuhoaa historiallisen Toppilan sataman.
Oululainen merenkulkija Jarkko Ekman harmittelee puolestaan Toppilan sataman vuosia jatkunutta pysähdystilaa mutta on tyytyväinen, että "myrkyttyneestä ilmapiiristä" on päästy eroon. Ekman vaatii kaupungilta selkeitä suunnitelmia ja konkreettisia toimia.
Hän uskoo vakaasti Toppilan sataman mahdollisuuksiin. Väylä on niin syvä, että se pystyy vastaanottamaan isojakin aluksia. Myös kantosiipialusliikennöinti tai risteilytoiminta Ruotsin puolelle olisi mahdollista. Ekmanista Toppila on Oulun merellisyyden näyteikkuna. Merikaupungin imago syntyy tai kuolee Toppilassa.
"Peruslähtökohta on sataman kehittäminen. Jos ei ole toimivaa satamaa, ei voida kehittää merellisyyttä. Kivitaloja voidaan rakentaa vaikka metsän keskelle mutta satama vain veden äärelle. Tässä on vaarana, että haaskataan ainutlaatuinen alue ja tilaisuus."
Kaupungin suunnitelmat sataman suhteen eivät ole vielä täsmentyneet. On päätetty, että kauppamerenkulku siirtyy Toppilasta Vihreäsaareen ja Oritkariin. Alueelle jäänee merenkulkulaitoksen väyläasema. Sataman ympäristöön on kaavoitettu merellistä asumista. Apulaiskaupunginjohtaja Kenakkalan mukaan Toppilaan voidaan kehittää myös merellistä elinkeinotoimintaa ja matkailua. Koska työryhmien työt ovat kesken, mitään tarkempaa tietoa merellisen elinkeinotoiminnan sisällöstä ei vielä ole.
Lauantaina iltapäivällä Toppilansalmessa on unenomainen tunnelma. Venelaiturista lähtöä tekevän Matti Myrskogin ja laituriin venettään kiinnittävän Heikki Laurilan lisäksi ihmisiä ei juuri näy. Yksi moottorivene pöristelee kohti keskustaa. Salmen toisella rannalla hinaaja Alpo ja Oulu-laiva nuokkuvat kotisatamassaan. Ränsistyneet siilot ja satamarakennukset halkovat taivasta.