Monen kohtaloksi koitunut Teneriffan luolasto ei ole luonnon tekemä vaan ihmisten kastelua varten aikanaan rakentama. Pituutta sillä on muutamia satoja kilometrejä.
Luolien tutkimukseen erikoistunut geologi Aimo Kejonen Geologian tutkimuskeskuksesta Kuopiosta sanoo, että louhittu luolakin alkaa käyttäytyä ajan mittaan kuin luonnon muokkaama.
Tulivuoren juurella sijaitseviin luoliin kertyy vuoren sisältä kaikenlaisia myrkyllisiä kaasuja, kuten hiilidioksidia ja häkää. Kaasut voivat muodostaa luolan onkaloihin niin tiiviitä taskuja, että luolissa kulkeva ihminen pökertyy osuessaan paikalle. Jos hän ei siitä tokene, kuolema saattaa seurata melko piankin.
Luolastot on rakennettu keräämään vuoren huipulla noin 3 000 metrin korkeudella satavan veden talteen ja johdettavaksi kuivuutta kärsivien alankoalueiden viljelymaiden kasteluun.
Luolassa kävijöiden pitäisi varustautua aina kypäriin ja ottaa mukaan useita lamppuja. Myrkkykaasuihin kannattaa varautua paperisilla ilmaisimilla, jotka vaihtavat väriä kaasun määrän lisääntyessä hälyttävästi.
Happi ei varsinaisesti vähene sitä mukaa, mitä syvemmälle luolassa edetään. Hapen määrä pienessä ilmatilassa vain on vähäinen, ja luolassa olevat ihmiset luonnollisesti kuluttavat sitä tuottaen tilalle hiilidioksidia.
Suomessa on hieman toistatuhatta luolaa. Meillä suurimmat vaarat aiheutuvat luolassa kävijän putoamisesta ja kiven putoamisesta päähän, ei kaasuista.
Luolien koluaminen on Kejosen mukaan erittäin kiehtovaa ja jännittävää. Parhaana omana kokemuksenaan hän pitää käyntiä luolassa Lampinvaarassa Lapissa, jossa kaksimetriset seinät olivat ametistia.
"Se oli kuin tuhannen ja yhden yön sadussa", Kejonen muistelee.