Norjan ja Venäjän välistä sanaharkkaa pohjoisista vesistä on Suomessa seurattu kummastellen: mistä oikein on kyse? Parin viikon takainen troolarikiista vei asiat siihen pisteeseen, että Venäjän puolustusministeri Sergei Ivanov joutui erikseen vakuuttamaan, ettei Norjan ja Venäjän välillä ollut vaaraa aseellisesta konfliktista.
Ehkä ei ollut, mutta molemmat maat olivat tuossa vaiheessa lähettäneet jo vesille muitakin kuin troolareita. Huippuvuorten rantavesiltä alkanut tapahtumasarja päättyi kahden norjalaisen kalastustarkastajan vapauttamiseen Murmanskissa, mutta sillä ei jupakka suinkaan vielä ole ohi.
Tämän viikon alussa norjalaiset pysäyttivät kaksi Huippuvuorten vesille pyrkinyttä venäläisalusta, ja poliittinen kiista noiden rantavesien hallinnasta on noussut tapetille juuri Norjan uuden hallituksen aloittaessa työtään.
Huippuvuorten asemasta on sovittu kansainvälisesti, mutta niiden lähivesistä ei. Norja perusti sinne 1977 suoja-alueen, jonka vain Kanada ja Suomi tunnustivat. Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Reykjavikissa nähtiin erikoinen tapaus, kun pääministeri Matti Vanhaselta tiedusteltiin Suomen nykyistä kantaa, eikä hän kyennyt vastaamaan siihen mitään.
Tällaisessa Suomen kahta naapurimaata koskevassa asiassa pitäisi kotiläksyt tehdä hyvissä ajoin ja kunnolla. Mutta tulkitsipa Suomi tilannetta miten tahansa, Islanti on aikeissa viedä asian Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, eikä norjalaisten tulkinnalle maailmalta ole lisää tukea löytynyt.
Kyse on luonnonvarojen hallinnasta, tässä tapauksessa Huippuvuorten lähivesien runsaista kalasaaliista. Mutta se, että edes tässä ei päästä sovintoon, lupaa huonoa vielä suurempien kiistakysymysten ratkaisulle.
Norjan ja Venäjän pahin kiista pohjoisessa koskee niin sanottua harmaata vyöhykettä Barentsin merellä: maat tulkitsevat rajalinjat täysin eri tavoin, ja ratkaisemattoman alueen sisällä on todennäköisesti mittavia öljy- ja kaasuvaroja samoin kuin muuallakin pohjoisilla alueilla.
Mielenkiinto pohjoisia luonnonvaroja kohtaan kasvaa koko ajan, ja samalla lisääntyy nykyistä vakavampien erimielisyyksien mahdollisuus. Lisäksi on vaikea kuvitella, ettei suukopu merellä vaikuttaisi yhteistyöhön myös maalla, toisin sanoen Barentsin alueella, jonka vetäjäksi Suomi parin viikon päästä ryhtyy.
Suomella ei noilla merialueilla ole mitään roolia, mutta pohjoisten naapurien kinastelu ei missään tapauksessa ole senkään etu.
paakirjoitus@kaleva.fi