Poromies-taiteilija Antti-Oula Juuso, 56, Raittijärven saamelaiskylästä Enontekiöltä oli haaveillut pitkään, että panisi jonkin työnsä näytteille Suomen korkeimman tunturin Haltin huipulle. Hän tiesi, että moinen on pähkähullu ajatus. Niin hullunhöperö, ettei sitä ole kukaan koskaan tehnyt. Siellä on ollut aina vain vihko, johon kävijät kirjoittavat nimensä.
Nyt Antti-Oula Juuson töitä kuitenkin on Haltilla kaksin kappalein. Vitriinissä lasin alla ovat Joikaavat tytöt ja Meristaalo.
"Hullua hommaahan tämä on", Antti-Oula sanoo vieläkin. "Mutta niin sen pitää ollakin!"
Raittijärveltä, Kivijärveltä ja Muoniosta kokoontunut naisporukkahan siihen tarvittiin, että Antti-Oula Juuson toive toteutui. Hajanaiset alkuaatokset runsastuivat ajatukseksi tallentaa vanhaa saamelaista kulttuuria, luoda jotain uutta ja tehdä yhteistyötä yli rajojen. Muodoksi muotoutui Käy polkua Haltitunturiin -näyttely, joka on rakennettu erämaahan seitsemään autio- ja varaustupaan.
Antti-Oula Juuson lisäksi mukana ovat ympäristötaitelija ja taiteen maisteri Leena Valkeapää Kivijärven saamelaiskylästä sekä kuvataiteilija ja runoilija Inghilda Tapio Ruotsin Karesuvannosta.
Projektia koordinoi metsälappalainen ja lapinkävijä Päivi Anunti Helsingistä. Rahoitusta järjestyi Suomalais-ruotsalaisesta kulttuurirahastosta ja yhteistyökumppanina on muun muassa Metsähallitus.
Leena Valkeapäällä on takanaan pitkä eräretkeilyhistoria. Hän muun muassa on vaeltanut kuukauden ajan yksin halki erämaiden Pallakselta Kilpisjärvelle. Ketään hän ei metsissä tavannut, vaikka tiettävästi jossain siellä pitäisi ihmisiäkin olla. "Tällä näyttelyllä pyritään muun muassa osoittamaan, että täällä on ihmisiä, vaikka kulkijat eivät heitä näkisikään."
Hän itse on tehnyt Meekojärven kämpälle pieniä puureliefejä ja Haltin vanhalle kämpälle installaation, "kuvaelman haltijamaailman lentävistä esineistä".
Aiemmassa kotipaikassaan Turussa työntekon mittakaava oli toinen. Hän muun muassa teki reliefin moottoritien 40 metrin mittaiseen kallioleikkaukseen. Työn raaka vaihe tehtiin räjäyttämällä ja kaivinkoneella. Valkeapää valmistelee taiteen tohtorin tutkintoa Taideteolliseen korkeakouluun. Työn yhtenä osana on "vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään kanssa."
"Katson, miten hän porosaamelaisuuden keskellä eläneenä kuvasi asioita ja vertaan, miten ne asiat ovat nyt. Siitä se vuoropuhelu."
Inghilda Tapio on kesät Kilpisjärven pohjoispäässä Ruotsin puolella kolmen valtakunnan rajan tuntumassa. Hänelle tunturimaisema on kotiseutu ja sukulaisia on molemmin puolin rajaa. Kalottireitin "kämppägalleriaan" hän on rakentanut installaatioita nahkanaamioista, joissa yhdistyvät patinoitu nahka ja kankaanpainotekniikka.
Antti-Oula Juuso on legendaarisen Aslak Juuson pojanpoika. Aslak Juuso on oikea tarinoiden lähde. Tarinoita kertoo myös pojanpoika, varsinkin maalaamalla.
Kuonjarjohkan kämpällä on muun muassa maalaus, jossa hän sisarensa ja kahden serkkutyttönsä kanssa taivaltaa Raittijärveltä jalan 36 kilometrin koulumatkaa tien varteen Saarikoskelle. Isä kulkee takkaporon kanssa perässä. Kilometritolppa kertoo, että takana on 23 kilometriä ja vain 13 jäljellä. Tuolloin elettiin 1950-luvun puoltaväliä.
Kilpisjärveltä on Haltille matkaa yli 50 kilometriä. Maanantaina sitä kohti suunnisti kymmeniä hiihtäjiä, suuret rinkat selässä tai ahkio perässä. Kämppien vieraskirjoihin ovat ilmestyneet jo ensimmäiset kommentit näyttelyistä. "Kiitos Metsähallitukselle! Hienoa!"
"Tämäkö taidetta? Luonto on taidetta!" Leena Valkeapäätä ilahduttaa jokainen kommentti. Näyttely on tavannut katsojansa.
Käy polkua Haltitunturiin -näyttely avataan tänään Kilpisjärven luontokeskuksessa. Se on esillä hiihtokelien ajan.