Vertaus Reijo Ruotsalaiseen osuu kohteeseensa. Mikael Granlund näyttäisi nousevan kaikkien aikojen kärpän rinnalle - ja miksei eräänä päivänä jopa ohi.
1970-luvun alussa Reksa oli Pakkalan ulkojäillä vakiovieras. Treenasi, pelasi ja luisteli - ihan vain siksi, että tämä kolmiyhteys oli hänelle palava intohimo. Tarinan loppu on hieno ja unohtumaton osa jääkiekkohistoriaa.
Nyt yli 30 vuotta myöhemmin, tietokonepelien luvattuna aikana, Mikael Granlund harjoittelee ja pelaa sisällä vain siksi, että jääurheilun olosuhteet on aikojen saatossa luotu paremmiksi. Mutta silti hän sukeltaa pihapelien kiehtovaan maailmaan aina kuin vain ehtii ja pystyy.
Milloin ja missä sävyssä kirjoitetaan tämän tarinan päätössanat?
Koska kysymys on vasta 16-vuotiaasta lahjakkuudesta, keskustelu ja ja kohina hänen ympärillään on syytä rajata nykyhetkeen. Silti on kiehtovaa antaa ajatuksen lentää ja aprikoida, onko hänessä ainesta NHL-tähdeksi...
Jos pelaaja on pieni - tässä tapauksessa vartta on noin 175 senttiä - koko on pystyttävä kompensoimaan jollakin muualla tavalla.
On hän yhtä taitava kuin Martin St. Louis? Onko räjähtävyyttä Pavel Buren tyyliin? On hänellä sama vikkelyys kuin Saku Koivulla? Onko hänelle samaa luonnetta kuin kaikilla alle 180-senttisillä NHL-huipuilla?
Kaikki on loppupeleissä pelaajan omasta halusta kiinni.
Aika näyttää, mutta ennusmerkit ovat hyvät.
Kiekko-Kettujen ja Laser HT:n kautta Kärppiin matkanneella Granlundilla on ollut kunnia ja etuoikeus saada kulloinkin valmennusta, joka on yhtäaikaa ollut riittävän vaativaa, mutta myös herkkää.
Jari Suorsa, Juha Ring, Lauri Mikkola ja nyt Jari Laukkanen ovat vuorollaan saaneet valmentaa poikkeuksellista lahjakkuutta, jolla on ympärillään katettu urheilullinen elämä: niin kotona, koulussa kuin kaukalossa.
Mikaelilla on itseään vuotta nuorempi pikkuveli Markus, jota keskiviikkona kotona Oulunsalossa odotti leijona-logolla varustettu kirje, jossa oli kutsu U16-maajoukkueleirille Vierumäelle. Kiitos loputtomien pihapelien, veljekset hallitsevat myös jalkapallon, ja he voittivatkin OsPa:n riveissä Pohjois-Suomen nappulamestaruuden 2003.
Pelaamisen totuus ei löydy tietokone- tai kännykkäpelien virtuaaliviidakosta. Se löytyy ulkoa pihapeleistä. Tekemisen ja osaamisen riemusta. Ja ennen kaikkea intohimosta.
Käykää vaikka katsomassa Oulunsalossa.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi