Suomessa hukataan valtavasti lahjakkuuksia. Syyskuussa Avekin eli audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen puheenjohtajaksi valitun europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok.) mielestä huippuosaamista häviää sivusuun juurikin audiovisuaalisella alalla, mutta ongelma koskettaa yhä koko kulttuurialaa. Esimerkiksi vuonna 2010 taiteilijoista työttömiä oli joka viides, kun koko maan työttömyys heilui kahdeksassa prosentissa.
– Vuodesta toiseen juuri taidekorkeakouluista on kaikkein vaikeinta saada opiskelupaikka. On selvää, että nämä tiukan seulan läpi valitut nuoret ovat huippulahjakkuuksia, joista valmistuu luovasti ajattelevia ammattilaisia.
Työantajilta puuttuu rohkeutta
Pietikäisen mielestä Suomessa työnantajilla on liian suuri kynnys juuri näitä luovan alan ammattilaisia kohtaan. Syynä tähän hän pitää taideosaamisen heikkoa arvotusta yritysmaailmassa. Kokoomuspoliitikko syyttää työmarkkinoita myös liian kaavoihin kangistuneesta ajattelusta.
– Suomen työmarkkinoilla on vallalla siiloajattelu: valtiotieteilijät sopivat valtiolle, kauppatieteilijät yrityksiin, diplomi-insinöörit rakentamaan vimpaimia ja laitteita. Taidekoulutuksen saanutta ihmistä ei oikein haluttaisi palkata työhön, jos haettavan tehtävän titteli ei ole taiteilija, Pietikäinen toteaa.
Mallia hän ottaisi vaikkapa tässä suhteessa Suomea ennakkoluulottomammasta Isosta-Britanniasta.
– Siellä taidehistoriaa opiskellut saatetaan palkata vaikka investointipankkiin.
Kulttuurin lukutaito heikkoa
Vaikka siltoja on rakennettu jo teknologian ja taiteen välille, kuten Aalto-yliopistossa, erityisesti Pietikäinen satsaisi investointipaukkuja palvelumuotoilun kehittämiseen.
– Muotoilija voi toimia siltana käyttäjän ja palvelun kehittäjän välillä, jolloin laitetta osaavat käyttää muutkin kuin insinöörit. Jotta laitteen käyttöliittymä osataan suunnitella toimivaksi, tarvitaan visuaalista osaamista.
Toisaalta Pietikäinen korostaa taideopetukseen panostamista jo peruskoulutasolla, jolloin jokaisella suomalaisella olisi edes jonkinlainen kulttuurilukutaito. Kulttuurin ymmärtämistä hän pitää yhtä tärkeänä kuin luku- tai kirjoitustaitoa.