Hollantilaisten kielteisen kansanäänestyksen jälkeen EU:ssa joudutaan miettimään tarkoin, onko perustuslaki vielä pelastettavissa. Valtioiden ja hallitusten päämiehet voivat lopettaa koko ratifiointiprosessin jo huippukokouksessaan kesäkuussa. Päätös olisi kuitenkin väärin niitä kohtaan, jotka ovat jo hyväksyneet perustuslain joko omissa parlamenteissaan tai kansanäänestyksessä.
Komissio korosti jo ennen Ranskan kansaäänestystä, että 49 prosenttia EU:n väestöstä on jo hyväksynyt perustuslain. Se on ratifioitu yhdeksässä maassa.
Hollannin tuloksen jälkeen on kuitenkin selvää, että perustuslaki sellaisenaan jää toistaiseksi toteuttamatta. Britannian pääministeri Tony Blair lopettanee kokonaan kansanäänestyksen valmistelut omassa maassaan. EU:n seuraavana puheenjohtajana Blairilla on kuitenkin ratkaiseva rooli, jos päämiehet päättävät jatkaa prosessia kaikesta huolimatta.
Muiden pelätään
seuraavan esimerkkiä
Kielteisten kansanäänestysten vietyä EU:n sen historian pahimpaan kriisiin unioni on myös ilman kunnollista johtoa Ranskan presidentin Jacques Chiracin menetettyä arvovaltansa ja Saksan liittokanslerin Gerhard Schröderin käydessä vaalitaistelua.
Ranskan ja Hollannin äänestysten jälkeen monilla EU:tahoilla kuitenkin pelätään, että useissa muissakin maissa kansanäänestyksiä perutaan. Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen kuitenkin on vaatinut, ettei prosessia lopeteta, koska tanskalaisillakin on oikeus äänestää asiassa.
Todennäköisesti kiihkeän ilmapiirin vallitessa Chirac ja Hollannin pääministeri Jan Peter Balkenende joutuvat kertomaan huippukokoukselle, mitä mahdollisuuksia heidän näkemyksensä mukaan on tehtävissä kansalaisten tuomion jälkeen.
Perustuslakisopimuksesta ei neuvotella uudelleen, kertovat lähes kaikki EU-johtajat. Nykyinen puheenjohtaja Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker on vaatinut uusintaäänestystä jonkin ajan jälkeen. Molempien maiden kansalaisten vahva kielteinen kannanotto ei kuitenkaan tee vaihtoehtoa mielekkääksi.
On vaikea löytää syitä, miksi kansalaiset muuttaisivat mielensä.
Syyt eivät katoa
hetkessä
Hollantilaiset eivät tykkää eurosta, sosiaalinen ja poliittinen epävarmuus jäytää kansalaisten mieliä ja he tuntevat maansa vaikutusvallan vähenevän koko ajan EU:ssa laajenemisen seurauksena. Ranskalaiset puolestaan pelkäävät talouden liberalisointia, Turkin EU-jäsenyyttä ja työpaikkojen menetyksiä laajentumisen vuoksi.
Molemmissa maissa vastustettiin lujasti istuvia hallituksia ja syytettiin EU:ta elitismistä ja etääntymisestä kauas kansalaisten huolista.
Nämä syyt eivät poistu vuodessa tai kahdessa.
Todennäköinen seuraus kiville menneestä, kovan työn takana olleesta perustuslaista on se, että siinä sovittuja uudistuksia ryhdytään panemaan pikku hiljaa voimaan toista tietä.
Osan niistä voi ottaa käyttöön ilman ongelmia, mutta joihinkin uudistuksiin vaaditaan yksimielisyys. Vieläkö sitä löytyy vaivalla kokoon karsitun perustuslain jälkeen, on arvoitus.