Suomalaiset turkistarhaajat haluavat varjella jalostamansa huippulaadun pysymistä omilla tarhoilla. Turkistarhaajat kieltäytyvät myymästä sinikettuja siitostarkoituksiin Kiinaan. Taustalla on pyrkimys pitää kettujen puolen vuosisadan jalostustyön tulokset kotimaassa. Lisäksi kettuja ei haluta myydä maihin, jotka eivät täytä sertifikaattijärjestelmää. Näin menetellään, kun ei voida olla varmoja siitä, millaisissa oloissa tarhausta harjoitetaan.
Turkiseläinten kasvattajain liitto ja tarhaajat ovat oikealla asialla. Brändiä pitää vaalia. Ei ole mitään syytä myydä siitoskettuja Kiinaan, vaikka hinta kuulostaisi houkuttelevalta. Toistakymmentä vuotta sitten kiinalaiset toivat markkinoille runsaasti nahkoja ja siitä seurasi suuria ongelmia kotimaisille tarhureille. Kiinalaisturkisten maailmanvalloitus ei onnistunut, sillä laatu jäi jälkeen kansainvälisestä kärjestä. Tuotantoeläinten kasvatusolot ja hyvinvointi heijastuvat suoraan turkisten laatuun.
Suomalaisten ei ole mitään syytä turmella tieten tahtoen omaa elinkeinoa myymällä parhaita siitoskettuja muualle. Jalostus ja kylmä ilmasto ovat laadun takeita. Kansainvälistä huippulaatua tuottavien yritysten on järkevä vaalia luksustuotteidensa tuote- ja liikesalaisuuksia. Sinällään tarhojen toimintaoloissa ei ole mitään salattavaa.
Turkistarhauksen vastustuksesta ja ajoittain tunteikkaasta keskustelusta huolimatta turkistuotanto on viime vuosina elänyt hyvässä myötätuulessa. Tarhaajien määrä on jopa kasvanut hieman.
Turkisten vienti on yksi niitä harvoja vientialoja, jotka ovat kasvussa. Turkistarhauksen viennin arvo oli viime vuonna noin 800 miljoonaa euroa, kun se aiemmin on ollut noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Pääkirjoitus