Suomen urheilun perinteisiin mahtijärjestöihin kuuluva Suomen hiihtoliitto on joutunut tänä vuonna viettämään 100-vuotisjuhliaan aivan toisissa tunnelmissa kuin hiihdon ystävät olisivat toivoneet. Vuosi on päättymässä todelliseen antikliimaksiin: syviin talousvaikeuksiin vajonnut järjestö lomauttaa marras-joulukuussa kuukaudeksi kaikki vakinaiset työntekijänsä. Sen lisäksi jostain pitäisi vielä löytää 100 000 euron säästö tai ulkopuolinen tuki.
Myös liiton organisaatio natisee, kun alppilajit ja freestyle vetävät hajurakoa isäntäjärjestöönsä. Ne eivät tosin eroa hiihtoliitosta, mutta perustavat oman yhdistyksensä ja pyrkivät sen kautta hankkimaan rahoituksensa itsenäisemmin kuin nyt. Se onkin järkevää, sillä alpinistit ja freestylen huippunimet ovat osattomia niihin tapahtumiin, jotka nyt hiihtoliiton taloutta ravistelevat ja jotka ovat liiton mainetta mustanneet: takavuosien todettuihin ja väitettyihin dopingrikkomuksiin. Ne ovat vieneet sponsorien tukihalut.
On järjestöstä viime päivinä kuultu yksi kiistatta hyväkin uutinen: hiihtoliitto sekä mäkihypyn ja yhdistetyn edustajat pääsivät sopuun uusista urheilijasopimuksista, joita niitäkin liiton kehno talous pakotti uusimaan. Kirkko pantiin keskelle kylää ja molemmat osapuolet tinkivät alkuperäisistä vaatimuksistaan.
Itse asian ytimeen ei ongelmien läpikäynnissä ole kuitenkaan päästy vieläkään. Niin kauan kun hiihtoliiton ympärillä vellovat yhä uudet väitteet paljastunutta laajemmasta kiellettyjen aineiden käytöstä takavuosina sekä näihin liittyvistä peittely-yrityksistä, sponsorien luottamus ei palaudu.
Tuoreimmat kohuväitteet esitettiin viime viikonloppuna, jälleen entisen päävalmentajan Kari-Pekka Kyrön suulla. Hänen mukaansa valmennusjohto lupasi Lahden MM-kisojen aikana liiton toimivan johdon siunauksella peräti miljoonan markan korvaukset hiihtäjä Jari Isometsälle, jos hän ottaa yksin vastuulleen doping-kärynsä. Henkilökohtaisesta operoinnistahan Isometsä pyrki Lahdessa aluksi myös kuvan luomaan.
Hiihtoliitto on dementoinut Kyrön väitteen, joten jälleen on sana sanaa vastassa.
Uuden kohun keskellä voi kuitenkin kysyä myös, miksi Kyrön muisti palailee pätkittäin. Hän olisi voinut kertoa tämänkin väitteen jo paljon aiemmin. Silloin suurta likapyykkiä olisi päästy pesemään jo vuosia sitten. Sekin on mahdollista, ettei tapahtumien todellinen kulku tule koskaan julki. Niin käy, jos kovia todisteita ei ole, ja syyllistetyt kiistävät Kyrön kohupuheet.
paakirjoitus@kaleva.fi