Kovalla tohinalla tehtävän innovaatioyliopiston osat ovat kauempana maailman kärjestä kuin Helsingin ja Oulun yliopistot. Vanhat vahvuudet voivat unohtua, kun uutta luodaan.
Suomessa on yksi yliopisto, jonka maine on levinnyt maailmalla laajalle sen saavutusten myötä. Se tunnetaan kansainvälisenä huippukouluttajana, ja sen uusista opiskelijoista tänä vuonna yli 20 prosenttia tulee ulkomailta. Silti siitä on turha etsiä mainintaa Shanghain yliopiston kuuluisalta maailman 500 kärjessä -listalta.
Kysymyksessä on Sibelius-Akatemia, pieni mutta erittäin korkeatasoinen taideyliopisto. Se on alallaan lähempänä maailman ehdotonta huippua kuin mikään muu suomalainen korkeakoulu, mutta silti se on esiintynyt ällistyttävän vähän esimerkkinä Suomessa käytävässä yliopistokeskustelussa.
Sibelius-Akatemia ei ole Shanghain listalla, koska lista vertailee ennen muuta tiedeyliopistoja ja mittaa niissäkin parhaiten menestystä luonnontieteellisillä tai matemaattisilla aloilla. Sibelius-Akatemia ei myöskään harjoita tutkimusta tai tuotekehittelyä eikä tuota innovaatioita. Ilman sen tai muun suomalaisen musiikkikasvatuksen ansioita Suomi olisi kuitenkin henkisesti erittäin paljon köyhempi.
Suomalaisessa keskustelussa on moitittu liian sirpaleista yliopistokenttää ja pieniä yksiköitä. Sibelius-Akatemia on yksi pienimmistä ja se menestyy erinomaisesti. Suurin tiedeyliopistoista puolestaan on Helsingin yliopisto, joka oli ainoana suomalaisena opinahjona Shanghain listalla sadan parhaan joukossa. Opiskelijamäärältään toiseksi suurin eli Oulu on maailman 300-400 parhaan joukossa, sijoitustaan parantaneena.
Menestyminen ei ole kiinni siitä, onko oppilaitos suuri vai pieni tai sijaitseeko se pääkaupunkiseudulla vai muualla maassa. Sen sijaan ilmapiirillä on kovastikin merkitystä. Mikä tahansa korkeakoulu missä tahansa voidaan lamauttaa epävarmuudella.
Suomeen ollaan nyt kovalla touhulla ja hallitusohjelmaan kirjattuna perustamassa uutta "innovaatioyliopistoa" vastauksena kriisiin, jossa suomalaisen tutkimuksen sanotaan olevan. Sen osia ovat Taideteollinen korkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu. Näistä vain yksi eli Teknillinen korkeakoulu esiintyy Shanghain listalla - Helsingin, Oulun ja Turun yliopistojen jäljessä, yhdessä Jyväskylän kanssa. Kauppakorkeakoulua ei näy listalla, eikä taideteollinen opetuksensa luonteen vuoksi siellä voisikaan olla.
Elinkeinoelämä on luvannut hankkeeseen miljoonia. Etenkin taideteollisen opiskelijat vastustavat yhdistymistä tiukasti, mikä ei ole hyvä enne yhteistyölle.
On yhä näkemättä, mitä näistä eväistä syntyy. Samalla kuitenkin jää näkemättä se, mitä vastaava aineellinen ja henkinen panostus jo olemassa olevaan yliopistokenttään sijoitettuna saisi aikaan. Nykyinen ilmapiiri on omiaan enemmän lannistamaan kuin innostamaan toimintaa.
Näissä oloissa kolme suomalaista "maakuntayliopistoa" maailman 500 parhaan tiedeyliopiston listalla ei ole mikään huono saavutus, ja elämää on niiden ulkopuolellakin. Innovaatioyliopiston suunnitelmissa halutaan taideaineet integroida yhteen muiden kanssa. Lapin yliopistossa on jo hyvän aikaa ollut taiteiden tiedekunta.
Suomalainen yliopistoverkko tarjoaa mahdollisuuden tavoitella samaan aikaan maailman huippua omilla vahvuusalueilla ja antaa kansallisesti laadukasta ja monipuolista koulutusta eri puolilla maata. Se on suomalainen vahvuus, vaikka viime aikojen yliopistokeskustelussa se on saatu näyttämään heikkoudelta.