Kevyt lumipeite narskuu Kaisa Selesniemen, 30, hennon varren alla.
"Ihana ääni. Kyllä minulla on ollut ikävä lunta. Ei tätä ääntä voi kuvailla kenellekään, joka ei tunne lumista talvea."
Lumista joulua kotikonnuillaan Kajaanissa Selesniemi vietti viimeksi kolme vuotta sitten.
Opiskelut ja tutkimustyö Yhdysvalloissa ovat pitäneet nuoren tohtorin kiireisenä ison rapakon takana.
Selesniemen vei Yhdysvaltoihin 200 metrin perhosuinti. Kajaanin uimaseuran kasvatti ui kotimaassaan suosikkimatkallaan nuorissa SM-kultaa ja aikuisissakin hopeaa.
Ylioppilas sai kutsun Ohioon Wright State yliopistoon uimanäyttöjensä perusteella. Biologian opintojen ohella kajaanilaistyttö harjoitteli kilpailukaudella altaassa 20 tuntia viikossa.
"Joka viikonvaihteessa oli kisoja jonkun toisen yliopiston kanssa. Neljä vuotta kilpailin, mutta sitten oli aika tehdä jotain muuta, sillä näin jo, ettei minusta olympiamitalistia olisi tullut."
Uinti oli kuitenkin se kuuluisa sulatusuuni, joka sopeutti kainuulaistytön amerikkalaiseen elämänmenoon.
"Halusin jo lukioikäisenä Amerikkaan, mutta onneksi vanhemmat eivät vielä päästäneet. Kyllä sitä alussa on aika yksinäinen siellä, mutta onneksi uinti helpotti siirtymistä kulttuuriin. Ohiossa harjoiteltiin isossa porukassa yhtä aikaa ja siinä sai kavereita."
Yhdysvallan vuodet ovat kirkastaneet Kaisa Selesniemelle sen, mikä Suomessa ja suomalaisissa on arvokkainta. "Ihmisten aitous ja rehellisyys sekä luonnon puhtaus, hiljaisuus ja kierrätys. Se on uskomatonta mikä määrä roskaa Yhdysvalloissa syntyy. Mitään ei kierrätetä."
Menestynyt uimari ja tutkija sanoo, että itsensä kehuminen oli yksi vaikeimpia asioita, joita hänen täytyi oppia Yhdysvalloissa pärjätäkseen. "Mihinkään et pääse ilman suosituksia ja kovaa uskoa itseesi."
Kaksi vuotta sitten lääketieteen tohtoriksi kohdun kantasolujen erikoistumisesta väitellyt Kaisa Selesniemi jatkaa niin sanottuna postdoc-tutkijana Bostonissa.
Nuori tutkija hyödyntää kantasolututkimuksessaan hiiriä. Kantasolujen lähteenä on luuydin.
Toisin kuin Suomessa ja Euroopassa, Yhdysvaltain lainsäädäntö rajoittaa tiukemmin hedelmöityshoidoissa ylijääneiden alkioiden käyttöä tutkimuksissa.
Kantasolujen tutkimus vaatii Selesniemen mukaan pitkää pinnaa ja kykyä sietää epävarmuutta. "Ne hyvät hetket, kun tutkimuksessa pääsee eteenpäin, jaksavat kantaa yli epäonnistumisten. Kun tutkimus etenee, syntyy mahtava euforia."
Yhtenä kantasolututkimuksen tavoitteena on oppia ymmärtämään kantasolujen erikoistuminen. Kantasoluja on käytetty elinten solukorjaushoitoon esimerkiksi infarktipotilaille. "Merkittäviä tuloksia voidaan odottaa 10-20 vuoden päästä", Selesniemi ennakoi.
Työpäivät ovat pitkiä ja lomat lyhyitä Yhdysvalloissa. Selesniemi tunnustaa, että normaali työpäivä kestää hänellä noin 12 tuntia. "Sitten käyn vielä lauantaina aamupäivän töissä ja yleensä sitä sunnuntai-iltana jo palataan työpaikalle jotain pientä tekemään. Niin tekevät muutkin."
Lomaa on vuodessa kaksi viikkoa. Nuoren tutkijan palkka on noin 45 000 dollaria vuodessa, mikä riittää hyvin juokseviin menoihin, muttei juuri muuhun.
"Sairausvakuutus maksaa, auton pito on todella kallista. Pelkkä parkkipaikka saattaa maksaa useita satoja dollareita kuukaudessa."
Silti Selesniemi harkitsee hakevansa vihreää korttia pitkäaikaisten viisumien sijaan.
"Suomen kansalaisuudesta en luovu. Kyllä sitä aina välillä miettii, että tulisin takaisin Suomeen töihin. Saa nähdä."