On kulunut kaksi kuukautta Afganistanin presidentinvaaleista. Näinä päivinä mahdollisesti selviää, tarvitaanko vaaleissa toinen kierros. Niin tapahtuu, jos jotenkin uskottavasti voidaan erotella toisistaan presidentti Hamid Karzain huijaamalla saadut äänet todellisista äänistä.
Tässä siis puhutaan elokuussa pidetyistä vaaleista, joiden äänestysvilkkaus oli jotakin 30-40 prosentin välillä ja joiden tulos oli vielä lokakuussa auki. Jos toiselle kierrokselle mennään, se pitäisi järjestää viimeistään marraskuun alussa. Muuten tulee talvi ja koko seutu jäätyy niin pahoin, ettei äänestämisestä muutenkaan tule mitään.
On täysin mahdollista, että Afganistanin presidentinvaalien tulos on auki vielä ensi keväänä. Ensin nimittäin tarvitaan virallinen päätös toisesta kierroksesta, sitten se äänestys on uskottavasti järjestettävä ja lopputuloksenkin olisi kestettävä vilppiepäilyt. Pitkät viivytykset ovat hyvin todennäköisiä.
On aika luopua itsepetoksesta. Nämä vaalit eivät vahvistaneet Afganistanin demokratiaa, vaan veivät sen uskottavuuden viimeisetkin rippeet. Siihen ei edes tarvittu Talebania, vaan presidentti Karzai lähipiireineen teki sen itse.
Tilanne jättää käsiin vain kasan huonoja vaihtoehtoja. Ulkomaisten joukkojen piti tukea paikallista siviilihallintoa. Mitä tehdä, jos se onkin korruptoitunut ja pelaa omia pelejään? Tai jos kumpikaan osapuoli ei lopulta ymmärrä toistensa motiiveja, lähtökohtia ja ajattelutapaa?
Onko näissä oloissa sotilaita lisättävä vai vähennettävä, onko sotatoimia kiihdytettävä vai rauhoitettava? Tämä on Yhdysvalloissa Barack Obaman hallinnon suuri päänsärky, joka määrittää koko Afganistan-operaation tulevaisuuden. Suomi on kokonaisuudessa pikkutekijä, mutta tilanteen kaunistelu ei täälläkään auta mitään.
Vaalivilppi on puukotus koko Afganistania tukeneen kansainvälisen yhteisön selkään, mutta tähän johtaneita syitä on monia. Ulkomailta on vilpittömin mielin koetettu tukea kansalaisyhteiskuntaa, koulutusta, naisten asemaa - kaikkia sitä, mitä kansakunnan rakentamiseen piti tarvita. Mutta jotta tällaiset tulokset olisivat kestäviä, niiden on ennen muuta kasvettava maan sisältä. Kansainväliset auttajat jättivät kunnolla tutkimatta, mitä maassa todella halutaan ja mikä toimisi.
Vaalien kulussa ei tähän asti mikään viittaa siihen, että kahdeksan vuotta kansainvälisten joukkojen saapumisen jälkeen Afganistan olisi mitenkään kestävällä pohjalla. Suunta on aivan toinen.