Hui­ja­ri­toi­mit­ta­ja ei ole en­sim­mäi­nen laa­tuaan

Yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista laatulehdistä, The New York Times, on kärsinyt todella mittavan arvovaltatappion, kun yksi sen toimittajista paljastui huijariksi.

Yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista laatulehdistä, The New York Times, on kärsinyt todella mittavan arvovaltatappion, kun yksi sen toimittajista paljastui huijariksi. Timesissä työskennellyt Jayson Blair keksi omasta päästään haastatteluja, kopioi juttuja muista lehdistä ja valehteli toimitukselle juttumatkoistaan. Blairin viime syksystä lähtien kirjoittamasta 73 artikkelista ainakin 36:ssa on ollut tekaistua materiaalia.

Blair sai potkut toukokuun alussa. 152-vuotias valtalehti New York Times ei yrittänytkään peitellä jo yli viikon muhinutta skandaalia, vaan julkisti jutun laajasti sunnuntainumerossaan. Lehti pyysi anteeksi lukijoiltaan ja luonnehti tapahtunutta "valtavavaksi mustaksi silmäksi" ja "lehden historian pohjanoteeraukseksi". Samalla lehti jatkaa Blairin aikaisempien juttujen tutkimista.

Kuuluisia huijauksia

Kyseessä ei ole Yhdysvaltain journalismin historian ensimmäinen nolo huijaus. Luotettavana laatulehtenä tunnettu Washington Post sai epämiellyttävää julkisuutta vuonna 1981. Tuolloin lehti oli saanut arvostetun Pulizer-palkinnon jutusta, joka paljastui tekaistuksi. Palkinnon voitti Janet Cooke, hänen sydäntä särkevä juttunsa kertoi 8-vuotiaasta heroiinin orjasta Jimmysta. Lehti palautti Pulizerin, kun huijaus paljastui.

Vuonna 1998 republikaanisen aikakauslehden The New Republicin toimittaja Stephen Glass paljastui Blairin tyyppiseksi huijariksi. Hän keksi myös haastatteluja ja kommentteja omasta päästään. Hän ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan hän kehitti lisäksi mm. internet-sivuja todentaakseen juttujaan.

Hyvä mielikuvitus

Jayson Blair (27) aloitti Timesissä vuonna 1999. Sitä ennen hän oli ollut lehdessä harjoittelijana. Hän oli sanonut valmistuneensa Marylandin yliopistosta, mutta se ei pidä paikkaansa.

Blair kirjoitti monista laajaa huomiota herättäneistä aiheista, kuten Washingtonin aluetta piinanneesta sala-ampujasta sekä Irakin sodassa kaatuneiden sotilaiden perheistä. Hän kehitti mm. jutun sotavangiksi joutuneen Jessica Lynchin perheestä ja talosta käymättä koskaan koko alueella. Monissa tapauksissa hän oli kerännyt silminnäkijäkuvakset muista lehdistä, valokuvista tai televioista.

Hän oli keksinyt monia haastatteluja tapaamatta lainkaan haastateltavaansa. Lehti onkin ihmetellyt sitä, ettei kukaan haastateltavista tai juttujen kohteista ottanut yhteyttä toimitukseen. New York Times aikookin nyt seurata toimittajiaan ja heidän juttujaan entistä tarkemmin sekä tarkistaa hakijoiden taustat ja todistukset ennen työsopimuksen tekoa.

Ilmoita asiavirheestä