Xinjiang-Urumuqi "Maallistunut hui-muslimi", kuten Kiinan valtion öljy-yhtiössä työskentelevä rouva Xiao Lanying, 45-vuotta, itseään kuvailee, johdattaa vieraansa läpi Urumuqin ainoan, vielä pystyssä olevan vanhan korttelin. Rapistuneiden, valkoisten kivitalojen takana kiiltelee vasta rakennetut kerrostalot.
Kujan kulmassa valkolakkinen mies paistaa ison kiekon kokoisia naan-leipiä. Naapuruston miehet kyykkivät punaisilla, pikkuriikkisillä penkeillään. Juovat kiireettömänä teetä ja juoruavat.
Taka-oikealle jää moskeija. Jota kuinkin yksi sadoista Urumuqissa.
Olemme matkalla rouva Xiaon isän luokse. Hui-muslimina hän kumartaa viidesti päivässä Mekkaan. Neljästi hän on tehnyt sinne pyhiinvaellusmatkan.
Erilainen muslimi
Kiinassa pyhiinvaellusviisumi myönnetään ainoastaan "kunnon muslimeille", kuten valkeapartainen vanhus asian ilmaisee. Farkkuihin pukeutuvalla, meikkaavalla ja huivittomalla rouva Xiaolla ei ole sinne siis mitään asiaa.
Valkoiseen sonnustautuneen herran valoisa ja siisti koti on kahdessa kerroksessa. Pikkuruisen pihamaan terassilla sirkuttaa kirkkaankeltaiset häkkilinnut.
Huoneiden lattioita päällystää käsinkudotut persialaismatot. Kolmen huoneen seinällä roikkuu kullatut kuvat Kaaban mustasta kivestä.
Kiinan hui-muslimit ovat outo lintu niin Kiinan valtaväestön, kuin myös islamilaisen maailman näkökulmasta.
Arabimaailmasta katsottuna kaukana Kiinassa asuvat, kiinalaisen näköiset ja mandariinikiinaa puhuvat huit ovat monin tavoin kaukana Mekasta. Kiinassa huit taas luokitellaan virallisesti vähemmistökansaksi, poikkeuksellisesti juuri uskontonsa vuoksi.
Hui-muslimien identiteetti on ajan myötä tapahtuneesta maallistumisesta huolimatta pysynyt kuitenkin vahvana. Ja toisaalta sosiaalinen muuri han-kiinalaiseen valtakulttuuriin näyttää pysyvältä.
Huit tekevät eroa valtaväestöön muun muassa ruokatabunsa kautta.
Nuorekas rouva Xiao kertoo, että paitsi ruoan, myös sen valmistajan on oltava "puhdas". Esimerkkinä hän kertoo sen, että kun tämän äitipuolella on "se aika kuukaudesta", ruoan isälle valmistaa naapurin rouva.
Qingzhen, "puhdas ja tosi" tarkoittaa paitsi ruoan rituaalista puhtautta, myös synonyymia islaminuskolle ja muslimeille.
Se myös pönkittää muslimien identiteettiä - sen avulla voi tuntea ylemmyyttä "roskaruokaa" syövää valtaväestöä kohtaan.
Seka-avioliittoja ja -eroja
Islamilaisuus saapui Kiinaan jo 700-luvulla Silkkitietä pitkin. Xinjiangiin saapuessaan se jäi pysyvästi vaikuttamaan autiomaiden ja ruohotasankojen maisemiin.
Aikojen kuluessa muslimeja on menestyksellisesti sekoitettu valtaväestöön. Välillä raja-aidat on taas pidetty tiukasti supussa. Avioliitto on toiminut eräänä sulauttamisen keinona.
Tang-kaudella muslimimiesten oli pakko naida han-kiinalainen nainen. Ming-kaudella seka-avioliitot olivat vastaavasti kiellettyjä.
Xiaon mukaan Urumuqissa hui-muslimien seka-avioliittoja kyllä solmitaan, mutta ne eivät ole kovin yleisiä. Tällöin liiton toinen osapuoli joutuu vaihtamaan uskontoa naimisiin mennessään.
Vanhemmiten liitot päättyvät monesti kuitenkin eroon.
"Erotaan, jotta voidaan kääntyä takaisin omaan uskontoon ja tulla haudatuksi oman tradition mukaisesti."
Buddhalaiset uskovat jälleensyntymiseen ja Kiinassa ruumis pääsääntöisesti tuhkataan. Muslimit taas luottavat paratiisin olemassaoloon ja heidät haudataan maahan.
Sirkeä 76-vuotias mies istuu sohvalla kartiolakki päässään ja muistelee mennyttä aikaa.
Kulttuurivallankumouksen aikaan (1966-1976) uskonnon harjoittaminen oli tiukasti kiellettyä. Tuolloin myös Xinjiangissa tuhottiin paljon moskeijoita, etenkin maaseuduilla.
Urumuqin moskeijat pääsivät hiukan vähemmällä, sillä monet niistä muutettiin valtion tehtaiksi.
Kun hirmuhallinto vihdoin alkoi rapistua ja neljän kopla kukistettiin, uskonnon harjoittaminen kävi pikku hiljaa helpommaksi.
Herra Xiao kertoo, että tuolloin moskeijoita alettiin vähitellen kunnostamaan. 1980-luvun alussa harvat ja valitut - 2000 muslimia vuodessa - sai luvan tehdä pyhiinvaellusmatkan Mekkaan.