Lappeenrannan Huhtiniemen kaivaukset ovat tähän mennessä todistaneet, etteivät seudulla sitkeinä eläneet puheet ole aivan tyhjän päällä. Jotain merkillistä ja karmeaa alueella on tapahtunut. Siitä on yhdentoista ilman arkkua makaavan luurangon löytyminen riittävä todiste. Aiemminkin samalta seudulta on löytynyt vainajien jäännöksiä.
Ennestään tuntemattoman joukkohaudan löytyminen Suomesta on täysin poikkeuksellista, jopa ainutlaatuista. Koska koko Huhtiniemen aluetta ei ole vielä tutkittu, on painavat syyt olettaa, että vainajien jäännöksiä voi löytyä vielä lisää. Kuinka paljon, sitä on mahdotonta arvailla.
Tähän asti tutkimuksia on tehnyt Helsingin yliopiston arkeologian laitoksen kaivuuryhmä. Ruumislöytöjen myötä vastuu siirtyi keskusrikospoliisille. Kaikki osapuolet ovat olleet toistaiseksi hyvin varovaisia arvioissaan, ja niin on syytäkin.
Tiedot eivät vielä riitä kertomaan sitä, ovatko vainajat vuodelta 1944 vai ovatko he kuolleet mahdollisesti vuoden 1918 tapahtumien aikana. Mikäli kyseessä on vuoden 1918 joukkohauta, se ei enää suuria vaikuta tämän päivän Suomessa käytävään keskusteluun eikä muuta historian kuvaa oleellisesti.
Tilanne on aivan toinen, jos osoittautuu, että Huhtiniemen jäännökset ovat vuodelta 1944. Tällöin he saattaisivat olla joko venäläisiä sotavankeja tai suomalaisia rintamalta karanneita sotilaita, jotka olisi tuomittu salaisessa kenttäoikeudessa ja teloitettu. Tällainen huhuhan Lappeenrannassa on elänyt näihin päiviin asti, vaikka mitään kirjallisia todisteita tai suoria aikalaislausuntoja ei ole kyetty löytämään. Niitä on kyllä ahkerasti etsitty.
Mikä totuus sitten onkin, se on kyettävä viimeistään nyt kaivamaan esiin, kirjaimellisesti. Huhtiniemessä tehtävien kaivausten tarve on ollut tiedossa vuosikausia, mutta tutkimusten tekijöitä ja rahoittajia on ollut kovin vaikea löytää. Enää ei tätä ongelmaa pitäisi olla.
On täysin mahdollista, että Huhtiniemen löydöt muuttavat kuvaa Suomen sotahistoriasta. Niin pitkällä ei vielä olla, mutta jo nyt kuvat riviin asetelluista vainajista herättävät hyvin monia kysymyksiä. Mitä tahansa totuus sitten onkin, se ei voi olla kaunista kuultavaa.
Pääministeri Matti Vanhanen tukee ajatusta erillisestä totuuskomissiosta selvittämään tapahtumia. Mikäli vainajien kuolinajankohdan tutkimus viittaa sotavuosiin, komission perustaminen on paikallaan. Historian tapahtumia on kyettävä katsomaan silmiin, myös silloin, kun totuus ei miellytä kaikkia.
paakirjoitus@kaleva.fi